Liminaalitila – konsultaatiotyön alkupiste ja tarkoitus

Risto Puutio kirjoitti 16.11.2013:

Organisaatiokonsulttien kouliintumispolulla 14.-16. marraskuuta pohdittiin organisaatioiden siirtymiä ja siirtymätilojen kysymyksiä niin organisaation jäsenten kuin konsultinkin kannalta. Olimme tutkimassa dynamiikkaa, jonka keskellä moni suomalainen organisaatio on juuri nyt, myös me itse. Valtakunnallisesti merkittävä siirtymien aalto on tuloillaan,  aluillaan ja myös meneillään perheyritysten sukupolvenvaihdoksissa. Näiden siirtymien hallinta on valtakunnallisesti merkittävä haaste, kuten Matti Vanhanen Hesarin vieraskynässä muutamia viikkoja aiemmin kirjoitti.

Mitä siirtymät ovat konsultin kannalta? Konsultteina tulemme keskelle TILANNETTA, jossa ensimmäisenä tehtävänä on  ymmärryksen luominen: mistä kaikesta on kyse? Asiakas on keskellä SIIRTYMÄÄ, jolla ei vielä ole nimeä eikä osoitetta. Siksi asiakkaan kanssa on luotava hahmoa sille, miten konsultaatiopyynnön kysymykset liittyvät toisiinsa, mitä ongelmakohtien ympärillä tapahtuu, mitä kuormaa käyttäytyminen ja syntyneet kokemukset ilmentävät? Tähän hahmotustyöhön on kutsuttava yhteyttä ottavan asiakkaan lisäksi yhteisön muita toimijoita ja mahdollisesti myös asiakkaan verkostoa.

Siirtymätilanteen nimeäminen eli yhteinen merkityksenanto sille, mikä on muuttumassa ja miten,  voi itsessään olla riittävä konsultaatio, jonka myötä asiakkaan oma toimijuus ja kyky auttaa itseään elpyy. Usein siirtymän nimeäminen on konsultaation alkupiste, josta siirtymä- eli LIMINAALITILAN rakentamistyö alkaa.

Liminaalitila on asiakkaalle todellinen siirtymävaihe, jossa jokin vanha murtuu ja  jokin uusi nousee näkyville. Se on eräänlainen rospuuttoaika, missä talvea ei enää ole, mutta uusi kasvukaan ei vielä näy, sadosta puhumattakaan. Se on kohta, jossa muutos tuntuu, mutta jossa sillä ei vielä ole jaettua merkitystä, joka antaisi energian toimia.  Siirtymälle on ominaista ennakoimattomuus ja epävarmuus, hämmennys suunnan puuttumisen tuntu.

Liminaalitilaksi voimme hahmottaa myös sen yhteistyöprosessin, joka syntyy konsultaatiotioprosessista. Konsultin tehtävänä on rakentaa keskustelupaikkoja, yhteyksiä ja kohtaamisia, joissa voidaan turvallisesti olla epävarman äärellä ja sietää kipua yhdessä. Tähän tarvitaan usein kannattelijaa ja keskustelujen ohjaajaa, jolla itsellään ei ole vakituista asemaa systeemissä. Sen sijaan hänellä kykyä ajatella, tilannetajua kysyä ja herkkyyttä kuunnella, osaamista rakentaa keskusteluja sekä kykyä sietää epämääräisyyttä ja siirtymän tuottamaa painetta.

Liminaalitiloihin yksi soveltuva työmenetelmä on Insight-ryhmä. Näissä ryhmissä keskitytään kokemusten ja mielessä olevan tunnusteluun kuuntelevassa ja arvostavassa hengessä. Insight tilanteessa suostutaan olemaan tuntemattoman äärellä ja leikkimään mielikuvilla. Samalla insight auttaa tunnustelemaan erilaisia hahmottotuksia. Joskus esiin nousee vertauskuva, jonka kautta puhe saa uuden suunnan ja uudet merkitykset mahdollistuvat. Insight on yhteistä herkistymistä koetulle ja mielen etsimistä eletylle ja elettäväksi tulevalle. Tätä menetelmää käytämme polulla säännöllisesti.

Siirtymien teema on ensi syksynä pidettävän Organisaatiodynamiikan ja konsultaatiotyön konferenssin teema. Suomalainen työelämä tarvitsee tilaa ajatella ja jäsentää siirtymiä, joiden keskellä se on. Me olemme luomassa tätä foorumia. Haluaisitko tulla mukaamme luomaan tätä tapahtumaa?

Siirtymätilassa uusi kuorituu vähitellen esille

Karkotetusta kokemuksesta taiteen, tieteen ja kokemuksen kielellä.

Marianne Tensing 4.11.2013. Kaksipäiväisen (17-18.10.2013) seminaarin ”Karkotettu kokemus” teema kumpusi työnohjaajien kenttähavainnoista, jotka liittyivät organisaatioiden kömpelyyteen sulattaa ja ottaa käyttöön ihmisten aitoja päivittäisistä työtehtävistä nousevia hankalia olotiloja /kokemuskirjoa.

Yleensä onnistumista, iloa, innostusta ja muita miellyttäviä tunteita on kiva tuntea ja myötätuntea, ne ikään kuin tarttuvat henkilöstä toiseen ja luovat inspiroituneen ilmapiirin ympärillensä, ihmiset ovat silloin tyytyväisiä ja kaikilla on hyvä olo.  Taas tilanteet, jotka synnyttävät kokemuksissa ahdistuneisuutta, haavoittumista, loukkaantumisia, syyllisyyttä tai häpeää ja tuntuvat kehollisesti raskaalta, saavat yhteisössä aikaan poissaoloja, välttelevää kohtaamista, varovaisuutta ja välillä aggressiivistakin käyttäytymistä. Tämän seurauksena arvokasta työenergiaa kuluu enemmän omien olotilojen mielensisäiseen, hiljaiseen käsittelyyn kuin tarkoituksellisen työtehtävän hoitamiseen. Luovuus on ainakin silloin vangittu.

Karkotettu kokemus -seminaarin perusajatuksena oli pysähtyä näiden hankalien ja karkotetuksi tarkoitettujen kokemusten äärelle, ajatella ja tutkia niitä ja myös itse kokea ja tuntea näitä kokemuksia.

Seminaarista

Heti alkupalaksi Liisa Vilppolan taiteellinen monologi läjäytti karmaisevan kokemuksen osallistujien syliin, ja siinä oltiin heti sellaisen tunnevyyhdin äärellä, että ainakin minun kehossani tuntui voimakkaita ristiriitaisia oloja. Kysymys – miten olen työnohjaajana oman vaikean, kiusallisen olotilan kanssa asiakkaan vaikean tunnetilan äärellä – synnytti asian työstämisen vaiheessa eläviä oivalluksia.

Ristiriitaisista tunnelmista hypättiin tämän jälkeen toisenlaisen vierauden äärelle. Epämukavuusalueella pidätteli uusi, vieras teoria ja mutkikas käsitteiden verkko. Ensimmäistä kertaa kokemuksen semioottinen jäsennys tuli tarjottuna työnohjaajan ammatilliseksi kokemusta eritteleväksi ajattelunvälineeksi. Filosofian tohtori Timo Latomaan tiukkajärjestelmällinen kokemuksen purkaminen/ käsitteellistäminen  elämykselliseksi olotilaksi ja merkityssisällöksi ei päästänyt helpolla irti omasta ymmärtämättömyyden kokemuksesta. Kuunnellessa oloni oli sekä huvittunut että ristiriitainen, mielessäni kuitenkin kysymys, miten tätä itselleni uutta semiotiikan tieteen näkemystä merkitysten muodostumisen analyysista voisi soveltaa työnohjaukseen niin, että siitä syntyy hyvä ajattelun väline. Työnohjaus on kuin onkin ihmisten mieluimmin kasvokkain ja nykyhetkessä tapahtuva keskustelu, jonka tarkoitus on työskennellä asiakkaiden työssä kokemien tunteiden/elämyksellisten olotilojen ja niihin liittyvien merkityssisältöjen kanssa. Se, mitä ja miten työnohjaajana kuulen, kuinka kuultua tulkitsen ja millä logiikalla vien keskustelua eteenpäin, on tärkeä asiakkaassa tapahtuvan muutoksen kannalta. Joka tapauksessa tämä teoreettinen jäsennys oli itselleni raikas tuulahdus uudesta tulokulmasta.

Päivän päätteeksi Maarit Vainio toi osallistujien tietoon ja kokemuksiin meditaation mieltä ja kokemisen tiloja laajentavat näkemykset, josta itselleni jäi kytemään miellyttävä ajatus meditaation energiaa vapauttavasta ja palauttavasta voimasta.

Seminaarin toinen päivä oli luonteelta reflektiivinen. Ensin pysähdyttiin omakohtaisten karkotettujen kokemusten äärelle niitä tunnistaen, ajatellen ja jakaen.  Sen jälkeen Kiasman 15-vuotias ”Hits”-näyttely, johon oli koottu kotimaisten ja kansainvälisten taitelijoiden teoksia, ruokki virittäytynyttä kehollista olotilaa ja mieltä, ja kutsui aistimaan teoksia kaikin mahdollisin ”tuntosarvin”.

Päivän luento tuli Maija-Leena Setälältä, joka toi esiin psykodynaamisen ja kompleksisten systeemien ajatteluun pohjautuvan konsulttityön arjen käytännöt.  Se oli arvokas ajankohtaisia ilmiöitä esiin nostava kiteytys tukea antavasta ja luovaa energiaa vapauttavasta konsultaatiotyöstä, jossa ihmisten kokemuksia ei karkotettu, vaan ne nähtiin organisaatiomuutoksen arvokkaina mittareina ja suunnannäyttäjinä. Usein juuri se ”settingi” eli mitä konsultaatiotilanteissa tehdään ja kuinka ihmisten kokemusten kanssa toimitaan, jää piiloon ja avaamatta. Siihen tuli nyt hyvä annos tietoa.  Vuosien kokemuksella on painavaa arvoa.

Seminaari päättyi tuttuun ”Insight” työskentelyyn, tilaan, joka mahdollisti osallistujien henkilökohtaisten olojen ja ajatusten jakamisen: mikä jäi käteen, mikä puhutteli ja upposi. Insightin konsultit Leila Keski-Luopa ja Timo Totro sitoivat taitavasti kuultua ja nähtyä uusiksi yhdistelmiksi.

Jälkeenpäin on mukava huomata, että seminaarin onnistuminen on kiinni kaikkien osallistujien omalla tavallaan mukaan tuomasta panoksesta: tietoa lisäävistä puheenvuoroista, kyseenalaistavista kannanotoista, extempore -tapahtumista, kokemusten jakamisesta, mutta myös hiljaisista ajattelijoista. Siitä kiitollisena huomaan, että ajatukset kipittävät jo seuraavan vuoden seminaariin.