Ihmeellinen, jokaöinen käyttöliittymämme omaa egoamme laajempaan todellisuuteen on ihmisen (ja eläinten?) ominaisuus. Tekoäly ei nuku, se pystyy olemaan vain päällä tai ei-päällä, ei unen villissä välitilassa. AI:llä ei ole sisäistä kokemuksellista maailmaa, kehoa ja tunteita, joista unet kumpuavat. Nämä kaikki ovat myös kuvittelukykymme perusta. Kuvittelukyky on ihmisenä olemisen ydintä, luovuuden, taiteen ja innovaatioiden lähde.
Viime keväänä järjestämässämme Social Dreaming -työpajasarjassa yhteisöllinen mielikuvitus pulppusi ihmeellisen esteettömästi, tuntui kuin olisimme olleet jonkin ikiaikaisen, meille aina kuuluneen äärellä: virtuaalisesti leiritulilla jakamassa ja kuulostelemassa sitä, mitä ajassa tapahtuu, mihin olemme kulkemassa ja miten järki ja analyyttinen tieto eivät yksin riitä kehittämään yhteisöjä ja organisaatioita kestävämpään suuntaan. Ryhmässä yhteinen kokemus oli, että jokin elävöityi, aktivoitui, virkistyi. Kyselimme, mitä oikein tapahtuu, kun työskentelyn jälkeen on erilainen, voimaantunut olo, jota ei oikein osaa selittää.
Unien anti korostuu, kun emme analysoi niitä liikaa, vaan ryhdymme uteliaaseen vuorovaikutukseen niiden kanssa. Kuvittelukykyä voi harjoitella, kuten muitakin kykyjä, ja Social Dreamingissä unien kanssa työskentely, oleminen ja ihmettely on tämän kyvyn harjoittelua. Unet eivät ole älyn asia, ennemminkin ’älyttömyydellään’ haastavat ymmärryksemme ja älymme rajoja. Kuvittelukyvyn voikin nähdä mahdollisuutena todellisuuden täydempään tuntemiseen. Social Dreamingissä yksilön unista tulee uneksuvan ryhmän tai yhteisön yhteisiä, ja siten ne luovat ja tuovat esiin suhteissa tapahtuvaa todellisuutta.
Yhteisessä unityöskentelyssä tulevat tietoiselta mieleltä huomaamatta tai salaan jääneet puolet itsestämme kosketelluiksi ja kuulluiksi. Ne heräävät henkiin, nousevat talviuniltaan, ja antavat meille energiaansa vastalahjaksi. Olimme kuin lähteen äärellä, josta ammentui uutta, vaikka unimatriksien materiaali saattoi olla raskastakin, ympäröivän maailman tapahtumia ja pelkoja heijastaen. Social Dreaming-työskentely on lähellä taidetta tai runoutta, se ulottuu syvälle ja nostaa näkyviin uuttaja yllätyksellistä tavalla, johon pelkällä älyn tasolla emme pysty. Parhaimmillaan siinä avautuu ovi kauas tietoisen minän ja vakiintuneiden ajattelumallien tuolle puolen.
Ihminen luokittelee, unet luovat.
Helena Ihala
Dramaturgi-ohjaaja (Rttl)
Työnohjaaja (STOry, Finod ry)
