Kuinka kompleksisuus muokkaa kehittämistä ja konsultointia?

Heli Talja, Pia Adibe, Maarit Wirta, Perttu Salovaara, Jukka-Pekka Heikkilä & Risto Puutio 19.1.2022

Metanoian webinaarikonferenssissa keskusteltiin, miten kehittämis- ja konsultointityö muokkautuu kompleksisuuden keskellä. Keskustelut olivat innostavia ja energisoivia avauksia kunkin osallistujan kokemaan muuttumiseen omissa ajattelu- ja toimintatavoissa. Kahta keskustelukokonaisuutta oli virittämässä lyhyitä alustuksia, joissa olleisiin ajatuksiin voit lyhyesti tutustua tässä blogissa. Ensimmäisen keskustelun teemana oli, kuinka organisatioiden kehittymiseen liittyvät paradoksit ja jännitteet vaikuttavat kehittäjien ja konsulttien toimintaan. Alustajina toimivat Jukka-Pekka Heikkilä, Heli Talja ja Pia Adibe.

Kompleksisuus ja monen näkökulman todellisuus

Systeemit koostuvat erilaista toimijoista ja asioista. Tehdessämme eroja asioiden välillä tai yhdistellessämme niitä ajattelemme ja toimimme aina jostain näkökulmasta käsin. Usein se tapahtuu aivan tiedostamatta: otamme automaattisesti jonkin näkökulman asioihin. Valittujen näkökulmien tiedostaminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää ymmärtääksemme, keitä olemme ja mitä teemme. Jukka-Pekka käsitteli, miten konsulttina etenee usein keskusteluista ja tilanteista toiseen kuin pelilaudalla, jossa jokaisessa pisteessä odottaa uusi vastakkaisten näkökulmien jännite. Jos työtä ei tehdä kompleksisuuden luomien sekä-että -näkökulmien tiedostamiseksi, on suuri riski, että jäädään jumiin tai ajattelu ja toiminta alkavat merkittävästi vinoutua lisää.

Heli jatkoi alustusta käsitellen organisaatioiden jännitteitä ja paradokseja tutkimuksellisesta näkökulmasta. Hänkin totesi, miten jännitteet kuuluvat olennaisesti systeemisen organisaation luonteeseen eivätkä ole sinänsä hyviä tai pahoja. Osa jännitteistä on myös perusluonteeltaan pysyviä. Ne ovat paradokseja, jotka ilmenevät arjessa eri tavoin. Heli esitteli tutkimuksessa esiin tulleita perusjännitteitä ja kutsui konsultteja hahmottamaan vastaan tulevien jännitteiden luonnetta. Onko kyseessä aidosti joko-tai -valintoja, vai onko käsillä sekä-että -tilanne, jonka tiedostamisesta voi olla paljon hyötyä johtajille ja kehittäjille, samoin kuin niiden takana olevien perusparadoksien tunnustamisesta.    

Tutustu lisää Helin ajatuksiin artikkeleissa Työn tuuli: Organisaatioparadoksi – pirullinen ongelma vai johtajan apulainen? sekä Jännite-tutkimuksen raportti Jännitteistä uutta voimaa: keinoja organisaatioille jännitteiden tulkintaan ja hyödyntämiseen.

Pia liittyi alustukseen esittelemällä LUT-yliopiston tutkimaa, Verohallinnon Jukka Kyhäräisen käynnistämää Datatalouden tilannehuonetta. Se koostui vuoden 2020 lopulla kokeiluna järjestetyistä kolmesta tapahtumasta, joiden jatko siirtyi Sitran koordinoitavaksi keväällä 2021. Tilannehuoneen tavoitteena on tuoda yhteen eri datatalouden toimijoita niin julkiselta, yksityiseltä, kuin kolmannelta sektorilta matalan kynnyksen toiminnalla ja keskustelunomaisella yhteistyöllä yhteisen tilannekuvan luomiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi. Yhteisen asian äärelle pysähtyminen on luonut tilan, jonka organisoitumisprosessissa on tunnistettu sekä-että -ajattelun tuoma dynaaminen, eteenpäin vievä jännitteisyys. On tunnistettu sekä tarve konkreettisesti edistää asioita niiden aikaansaamiseksi ja uudistaa datatalouden kehittymistä, että tarve antaa osallistujajoukolle ääni ja keskustelumahdollisuus löytää mahdollisia uusia tapoja edetä yhdessä. 

Tutustu lisää: Datatalouden tilannehuone ja Jukka Kyhäräisen blogi Tilannehuoneen kokeiluvaiheesta.

Toisen keskustelukokonaisuuden teemana oli yhteisöohjautuvuuden kielipeli – miten organisoitumisen muutokset vaikuttavat konsultoinnin puheeseen ja toimintaan? Tätä keskustelua alustivat Risto Puutio, Maarit Wirta ja Perttu Salovaara.

Konsultoinnin kielipeli ja mielikuvittelu

Maarit alusti, miten kirjassa Organisaatio prosessina ehdotetaan, että lukija ryhtyisi substantiivien sijaan ajattelemaan verbeillä. Tämä helpottaisi organisaation hahmottamista dynaamisena systeeminä staattisen tilan sijaan. Tämän ajatuksen johdattelemana hän ryhtyi puhumaan osaamisen sijaan oppimisesta (”työskentelen osaamisen kehittämisen parissa”). Osaaminenhan on staattista: jonakin hetkenä havaitut tiedot ja taidot. Oppiminen taas on dynaamista etenemistä ja uuden kehittämistä. Hän kertoi, kuinka sai tästä ihmisten tulkintojen erilaisuudesta muistutuksen, kun kävi keskustelua organisaation kehittämisestä ja oppimisesta. Keskustelukumppani heitti ohimennen kysymyksen: ”Eikös se oppiminen ole sama kuin osaamisen kehittäminen?” 

Episodi muistuttaa ehkä itsestään selvästä, mutta myös tärkeästä asiasta, joka Maaritin kokemusten mukaan liittyy varsinkin asiakastilanteisiin. Yhteiseen toimintaan liittyvät keskeiset käsitteet ­– etenkin ei-vakiintuneet tai osallistujille uudet – kannattaa ottaa yhteisen keskustelun kohteiksi ja sopia niiden merkityksistä. Muutoin kommunikoimme helposti toistemme ohi ja vesitämme yhteistyön tuloksineen. Meininki on kuin hedelmätöntä toimintaa kuvaavassa sananlaskussa: ”Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.”

Perttu jatkoi ajatuksesta, kuinka uudet systeemit vaativat mielikuvittelua. Mielikuvituksella ihminen pystyy mielessään kuvittelemaan kokonaisia tapahtumasarjoja, kohtaloita, juonenkulkuja – liikettä, tunteita, ääniä ja kehollisia tuntemuksia. Se ei ole pelkkä kuva, vaan rajaton määrä mielteitä. Yksi organisaatiokonsultoinnin haaste tällä hetkellä on, että meillä on hyvin vähän mielteitä, eli sanastoa, kuvia ja käsityksiä siitä, mitä ja millaisia ovat tulevaisuuden organisoitumistavat ja hierarkian vaihtoehdot. 

Pertti tunnisti haasteksi sen, että nykyinen hierarkkinen organisaatiorakenne on kokonainen kieli- ja kuvastopeli, johon olemme kulttuurisesti kasvaneet sisään. Se on maailman hahmottamisen eli mieltämisen tapa. On geometrisiä top-down organisaatiomalleja: puhutaan organisaatiosta, resursseista, direktio-oikeudesta, hallintosäännöstä, raportointisuhteista. Organisaatioiden kielenkäyttöä ohjaavat käsitteet best practices, key performance indicators, success factors… Yksi uusista muotisanoista, jonka alle monimutkaiset ilmiöt saa kätkettyä on ERP eli enterprise resource planning, suomeksi toiminnanohjausjärjestelmä. Eihän kuulosta konemetaforalta sovellettuna ihmisyhteisöön, eihän?

Kun tämän perinteen rinnalle ja vaihtoehdoksi yritetään syöttää itse- tai yhteisöohjautuvuutta, autonomisia tiimejä, hajautettua päätöksentekoa, tai verkostomaisuutta ja rihmastoa, törmätään systeemiseen muuriin.

Talouden, tekniikan ja (perinteisen) johtamisen kieli- ja mielikuvilla on viimeisen sadan vuoden aikana luotu kokonainen läpitunkematon systeemi. Se on ihmisen luoma systeemi, josta ei kukaan enää ole vastuussa. Taloushistorioitsijat ja sosiologit etsivät sen juuria ja yrittävät tehdä näkyväksi sen vaikutuksia.

Perttu päätyi kysymään, miten luoda tähän rinnalle uutta. Tämän hierarkis-teknis-taloudellisen systeemin rinnalle tarvitaan laaja-alainen ajatus vaihtoehtoisesta systeemistä. Laastarit, kuten yksittäiset sanat, työkalut tai kuvat voivat olla herättäviä osapalasia, mutta ihmisyhteisöiden toimintaa on hyödyllistä muutoskonsultoinnin prosessissa mieltää systeeminä, jossa osatekijät ovat osa kokonaisuutta. Joskus pienet aihiot saavat aikaan ketjureaktioita, ja ennakoimattomia tapahtumia alkaa nousemaan esiin. 

Mutta ennen kaikkea uusia organisoitumistapoja varten tarvitaan mielikuvitusta: sanastoa, visuaalisia kuvailuja, metaforia, tapahtumien sarjakuvitusta, tunneilmaston ja motivaation väritystä ja merkitysten korostamista. Uudet systeemit vaativat tällä hetkellä ennen kaikkea systemaattista ja systeemistä mielikuvittelua. Mitä sanoja, tunteita, kuvia, liikettä ja hajuja sekä eettisiä ja henkisiä ulottuvuuksia siihen liittyy?

Aihe on ajankohtainen. Uusien hyvinvointialueiden aluevaltuutettujen ensimmäisiä tehtäviä on hallintosäännön luominen. Hallintosääntö kertoo, kuinka hallinto järjestetään organisaation sisällä. Jos – ja kun – tätä työtä ohjaavat ainoastaan byrokraatiaa, hierarkiaa ja taloutta toisintava ajattelu, on vaikea nähdä, miten uudistus tuottaa sen mitä on haluttu: verovarojen paremman hyödyntämisen asukkaiden hyvinvoinnin hyväksi. Keskiössä ei tulisi olla hallintohimmeli, vaan asukas, palvelu – ja miten olisi työntekijöiden motivaatio?

Risto liittyi keskusteluun pohtimalla organisoitumisen muutoksia ja niiden vaikutuksia konsultointiin. Ensimmäinen muutoshavainto oli se, että nykyään työtehtävät edellyttävät jatkuvaa tietojen yhdistelyä ja uuden tiedon konstruointia, toisin sanoen itselähtöistä tehtävien määrittelyä. Tällä on se vaikutus konsultointiin, että meidän on asiantuntijatiedon tuottamisen sijaan kyettävä tuottamaan erilaisia tietoa prosessoivia vuoropuheluita toimijoiden välille. Toisin sanoen muutos konsultoinnissa merkitseet työtä, jossa enenevästi tuotetaan uusia konteksteja ihmisten välisen määrittelytyön mahdollistamiseksi: yhdessä ajattelun, kuuntelemisen ja jäsentämisen tiloja. 

Toisena muutoksena Risto kuvasi sen, että työn tekeminen edellyttää enenevästi kykyä kokonaisuuksien hahmottamiseen sekä abstraktiin ajatteluun. Konsultoinnissa tarvitaan tämän vuoksi enenevästi konkretiapuheen ja metapuheen välistä vuorottelua sekä metakognition harjoittelua. 

Kolmanneksi yhteisohjautuvuuteen perustuva työ edellyttää yksilökeskeisten käsitteiden purkua ja uusien arjen käsitteiden luomista. Yksilön sijaan suhteet siis muodostavat toiminnan kehittämisen ja havainnoinnin perusyksikön. Tämä merktisee sitä, että konsultoinnin kohteeksi tulevat enenevästi sekä vallitsevan ajattelumallien tunnistaminen että uusien, systeemitason käsitteiden tuottaminen. Ei helppoa, mutta olennaista kompleksisen aikamme työelämässä. 

0 kommenttia

Kirjoita kommentti

Haluatko liittyä keskusteluun?
Kommentoi vapaasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.