Kurkistuksia organisaatioiden estetiikkaan

Estetiikkaa,  tiedettä siitä kuinka asiat tunnetaan aistien kautta, on sovellettu erityisesti taiteen, musiikin, arkkitehtuurin ja kirjallisuuden alueilla. Vuoden 2013 konferensissa aiheenamme oli tutkia, kuinka esteettinen näkökulma soveltuu organisaatioiden ja niiden kanssa tehtävän työn ymmärtämiseen.

Tavallaan on päivänselvää, että organisaatioissa toimiminen on kokemuksellista, kaikilla aisteilla tapahtuvaa. Organisaatioiden asiakkaina emme pitkään viihdy, ellei niiden toiminta, palvelut tai tuotteet synnyttä ehjää kokemusta ja vastaa odotukseemme kauneudesta. Työnohjaajina ja konsultteina meitä kiinnosti se, kuinka ymmärtää omaa toimintaamme estetiikan termein ja kuinka ammentaa tästä näkökulmasta käytännöllisiä toimia kohtaamisiin asiakkaidemme kanssa.

Minulle jäi mieleen ensimmäisen vieraamme, Grubb instituutin Bruce Irvinen esityksistä kysymys tarkoituksesta organisaatiossa. Tarkoituksen oivaltaminen määrittää sitä, mihin suuntaamme ja mitä tarvitsemme, kuinka kytkeydymme toisiimme. Bruce haastoi meitä katsomaan systeemin tarkoitusta ja vastuullisuuttamme siinä, ympäröivän kontekstin mahdollisuuksia, resursseja ja keskinäisriippuvuuksia sekä yksilötason tahtoa ja kaipuuta. Toinen vieraamme, Tavistock instituutin Eliat Aram toi estetiikan rinnalle etiikan käsitteen. Estetisyys on arvoihin liittyvää ja siksi käytännöllistä, arkisissa valinnoissa ja yksittäisissä teoissa näkyvää. Hän on omassa johtamisessaan itse tästä hyvä esimerkki.

Konferenssin workshopit tarjoilivat mitä erilaisimpia tulokulmia estetiikkaan. Itse osallistuin emerita professori Päikki Prihan workshoppiin, jossa tutkittiin työn, arjen ja juhlan kauneutta ja sen kaipuuta tekstiilien kautta. Voi miten tykkäsin siitä. Toisena päivänä olin hollantilaisen taiteilijan Jouke Kruijerin workshopissa, jossa maalattiin ja tuotettiin yhteinen taideteos yksilöllisten maalausten pohjalta. Huh, tämä ei jää tähän! Tiedän, että muissakin workshopeissa vaikututtiin, koettiin kosketusta ja kauneutta.

Yksi päivien työryhmistä maalasi kuvan.

IMG_1643

 

Meitä konferenssin osallistujia kuva kosketti mm. kysymyksenä siitä, mitä organisaatiot tekevät meidän yksilölliselle kädenjäljellemme. Uskallammeko ottaa riskin päästää käsistämme meille tärkeää? Miten tulemme nähdyksi tekojemme kautta ja mitä me voimme nähdä antaessamme muille sitä, millä on meille itsellemme arvoa.

Tästä on hyvä edetä alkavaan syksyyn ja kohti Harrin Pirtin päiviä lokakuussa. Siellä esteettisyys tulee jälleen vastaan, tavalla tai toisella. Odotan sitä! Tilaisuus on muuten maksuton. Lähdetkö mukaan Ylitorinolle?

0 kommenttia

Kirjoita kommentti

Haluatko liittyä keskusteluun?
Kommentoi vapaasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *