Miksi psykologin, työnohjaajan, konsultin tai organisaatiokehittäjän kannattaisi pysähtyä kvanttiajattelun äärelle? Kysymys on aiheellinen.
Kvanttifysiikka vie meidät aineen ja valon ilmiöihin atomien ja subatomaaristen tapahtumien tasolla. Siellä kaikki ei avaudu arkikokemuksesta tutun logiikan kautta. Klassinen fysiikka ei yksin riitä kuvaamaan kaikkia tämän mittakaavan ilmiöitä, vaan tarvitaan kvanttimekaniikan käsitteitä ja periaatteita.
Organisaatiot, ryhmät ja yhteisöt ovat toisenlaisia todellisuuksia. Niissä vaikuttavat kieli, tunteet, historia, valta, suhteet, odotukset ja yhteiset tulkinnat. Juuri tämän eron tunnistaminen on tärkeää: ihmiset eivät käyttäydy kuin alkeishiukkaset, eikä organisaatio ole kvanttifysikaalinen järjestelmä.
Fysiikan käsitteitä ei siis voi siirtää sellaisenaan ihmisten maailmaan. Ne voivat kuitenkin toimia peileinä ja ajattelun ärsykkeinä. Ne voivat auttaa katsomaan omaa työtä hieman toisesta kulmasta. Joskus vieras alue ja vieras kieli tekevät tutun näkyväksi uudella tavalla.
Tästä löytyy kiinnostava esimerkki psykologian historiasta. Kurt Lewin julkaisi vuonna 1931 artikkelin “The Conflict Between Aristotelian and Galileian Modes of Thought in Contemporary Psychology”. Siinä hän tarkasteli, miten fysiikan ajattelutavan muutos aristoteelisesta galileiseen ajatteluun auttoi näkemään myös psykologian uudella tavalla. Lewin ei tehnyt psykologiasta fysiikkaa. Hän uskalsi tehdä ajattelun hypyn toisaalle. Fysiikasta avautuva ajattelutapa auttoi häntä kysymään psykologialta jotakin uutta: mitä tapahtuu, kun ihmistä ei katsota irrallisena olentona, vaan osana tilannetta, suhteita ja kenttää, jossa erilaiset voimat vaikuttavat?
Lewin ei kysynyt vain, millainen ihminen on. Hän kysyi, millaisessa kentässä ihminen toimii, millaisia voimia tilanteessa vaikuttaa ja miten ihminen on suhteessa ympäristöönsä. Katse siirtyi yksilön ominaisuuksista kenttään, suhteisiin ja tilanteessa syntyviin jännitteisiin. Tästä avautui tie kenttäteorialle ja myöhemmin ryhmädynamiikan tutkimukselle.
Meitä kiinnostaa kvanttiajattelussa sama rohkea liike. Haluamme tehdä hetkeksi ajatteluhypyn oman alan ja tutun kielen ulkopuolelle ja katsoa, mitä sieltä käsin voisi tulla näkyviin. Emme etsi kvanttifysiikasta uutta oppia tai valmista menetelmää organisaatioiden kehittämiseen. Annamme sen sijaan vieraan ajattelutavan kysyä meiltä jotakin: miten havaitsemme, miten kysymme, miten tulkitsemme ja milloin suljemme liian nopeasti sen, mikä voisi vielä olla avoinna.
Organisaatioiden elämässä tämä on hyvin konkreettista. Ennen kuin jokin asia nimetään ongelmaksi, se voi olla monta asiaa yhtä aikaa. Ryhmän hiljaisuus voi kertoa vastarinnasta, väsymyksestä, harkinnasta, pelosta tai jostakin, jolle ei vielä ole sanoja. Johtoryhmän jännite voi liittyä henkilökemioihin, epäselvään tehtävään, vallan muutokseen tai koko organisaation suunnan epävarmuuteen.
Ammattilaisen kysymys ei ole koskaan pelkkä kysymys. Se suuntaa huomiota. Se avaa jotakin ja sulkee jotakin. Se voi kaventaa tai laajentaa tilaa, jossa yhteinen ymmärrys alkaa rakentua. Kvanttiajattelu kutsuu viipymään tässä kohdassa hieman pidempään.
Kun astumme huoneeseen, emme tule ilman ennakkoajatuksia. Mukanamme tulevat kokemukset, oletukset, odotukset ja aiemmat selitykset. Ne auttavat meitä näkemään, mutta voivat myös peittää näkyvistä jotakin olennaista. Siksi kannattaa kysyä: mitä tilanteessa alkaa hahmottua, mikä jää valmiin käsityksen varjoon, ja milloin moni mahdollinen tulkinta sulkeutuu liian aikaisin yhdeksi vastaukseksi?
Työnohjauksen, psykologian ja organisaatioiden kehittämisen kieli on meille välttämätön. Puhumme läsnäolosta, vuorovaikutuksesta, systeemisyydestä, kompleksisuudesta, resilienssistä, oppimisesta ja muutoksesta. Nämä sanat ovat tärkeitä, mutta ne voivat myös kulua käytössä. Silloin niistä tulee helposti tuttuja merkkejä, joiden ohi ajattelu kulkee liian nopeasti. Tarvitsemme välillä jotakin, joka ravistelee kieltä ja palauttaa meidät katsomaan uudelleen: mitä oikeastaan tarkoitamme, mitä näemme ja mitä emme vielä huomaa.
Tällaista ajattelua on vaikea harjoittaa yksin kiireisen työpäivän keskellä. Se tarvitsee tilan, toisia ihmisiä ja luvan kuvitella, kokeilla sanoja ja ajatella toisin.
Siksi järjestämme Marjukka Laurolan kanssa 31.8.2026 alkusyksyn seminaarin, jossa pysähdymme näiden kysymysten äärelle FT Johanna Blomqvistin kanssa. Blomqvist on fyysikko ja kirjailija, joka on käsitellyt yleistajuisesti todellisuuskäsitystä, kvanttifysiikkaa ja tietoisuuden kysymyksiä. Hänen kirjansa Hypertodellisuus – Olet olemassa ja merkittävä julkaistiin vuonna 2020.
Seminaari on suunnattu työnohjaajille, psykologeille, konsulteille, valmentajille, kouluttajille ja organisaatioiden kehittäjille — kaikille, joiden työssä havainto, kysymys ja näkökulman vaihtaminen ovat keskeisiä ammatillisia välineitä.
Emme kutsu osallistujia valmiiden vastausten äärelle. Kutsumme kaikkia ajattelun rajalle, kohtaan, jossa tuttu kieli alkaa liikahtaa ja jokin uusi näkökulma tai kysymys voi syntyä.
Joskus ammatillinen ajattelu tarvitsee pienen siirtymän, uuden kulman tai vieraan alan.
Marianne Tensing
