Ihminen kykenee asettamaan tavoitteensa tarkasti ja toimimaan päämäärätietoisesti. Suunnitelmallisuus on inhimillinen perusvoima. Sen avulla saa aikaan paljon, minkä kiistattomana todisteena ovat tämän päivän tieteen ja teknologian saavutukset. Koska suunnitelmallisuus tuottaa niin tehokkaasti tuloksia, voimme erehtyä uskomaan, että myös aikaansaannostemme vaikutukset olisivat meidän käsissämme. Niihin meidän kontrolli- tai edes kuvittelukykymme ei kuitenkaan ulotu.
Ajatellaanpa vaikkapa teknologian kehitystä. Yksittäinen tuote on tarkan tutkimus- ja suunnittelutyön ennakoitu tulos, mutta sen vaikutuksia kukaan ei ole voinut suunnitella tai ohjata. Kännykät, digitalisaatio, alustatalous tai internet ovat keksintöjä, jotka ovat mullistaneet yhteiskunnat ja muuttaneet toiminnan pelisäännöt kaikkialla. Ihmisten arki on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä totaalisesti, ilman että kukaan olisi kyennyt ennakoimaan tilanteen itseohjautuvaa kehitystä.
Tällaisessa muutosherkässä, volatiilissa maailmassa olemme jo eläneet muutaman vuosikymmenen ajan. Se tarkoittaa, että pitkän aikavälin suunnittelu käy yhä vaikeammaksi ja onnistumisen edellytykset muuttuvat kaiken aikaa.
Meistä ketään ei ole varsinaisesti koulutettu tällaiseen maailmaan. Päinvastoin, meille on terotettu suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisen toiminnan merkitystä – ja pitkällehän se onkin riittänyt. Maailman volatiliteetti tuottaa kuitenkin niin paljon ennakoimattomuutta, yllätyksiä ja kaoottisuutta koko toimintaympäristöömme, että yhä useammin vanhat toimintatavat eivät enää toimi. Tällaisessa maailmassa voittajia ovat ne, jotka kykenevät uudistumaan. Eivätkä voittajat ainoastaa uudistu itse, vaan pakottavat kaikki muutkin uudistumaan.
Tällainen aikamme todellinen game changer on ollut Apple, joka muutti puhelimen markkinapaikaksi ja elämänhallinnan välineeksi. Seurauksena syntyi luovaa tuhoa, joka meille suomalaisille on kaikkine vaikutuksineen hyvinkin tuttu. Siinä ei auttanut selittää, että puhelimena Nokia oli kuitekin paras.
Tällaista tämä nyt on. Kaikki eivät tässä myllerryksessä selviä. Yhdysvaltain 500 isoimman yhtiön joukossa on enää alle 40 % samoja kuin 40 vuotta sitten. Suuruus tai aiempi menestys ei takaa volatiilissa maailmassa enää mitään. Suuryritykset kaatuvat siinä, missä pienemmätkin.
Nykymaailma haastaa yritykset uudistumaan jatkuvasti – eikä haaste koske ainoastaan strategisia päämääriä tai rakenteita. Uudistumisen paine koskee kaikkea, mistä organisaatioyhteisöt rakentuvat: ihmisiä, lähtökohtia, tavoitteita, toimintatapoja, arvoja ja maailmankuvia. Murroksessa kaikkia ja kaikkea ravistellaan. Joudumme kyseenalaistamaan aiempia käsityksiä ja käytäntöjä, ja ikään kuin virittämään itsemme yhä uudelleen.
Nopeasti muuttuvassa maailmassa yksikään elinvoimainen organisaatio ei voi jäädä polkemaan paikallaan. Organisaatiosta kannattaa uudistumisen yhteydessä todellakin puhua, sillä viime kädessä eivät edes tuotteet tai strategiat välttämättä ratkaise yrityksen kohtaloa, vaan nimenomaan organisaatio.
Organisaatio on se instrumentti, joka viritetään toteuttamaan asetettuja tavoitteita. Aina nämä viritelmät eivät kuitenkaan toimi kuten on ajateltu. Organisaatioilla on oma dynamiikkansa, näkymätön magneettikenttä tai piilevä käsikirjoitus, joka toteuttaa itse itseään.
Varsinkin muutoksissa organisaatioiden omapäisyys tulee ilmi. Vaikka visiot, tavoitteet ja prosessit olisi asetettu uudelleen, tuotteet ja palvelut kuvattu ja tiekartat piirretty, muutos ei välttämättä ota onnistuakseen. Organisaatio etenee vanhoilla, tutuilla laduilla: yhteistyön tavat ja pelisäännöt pysyvät, koska niiden dynamiikka on syvään juurtunut arjen asenteisiin ja käytäntöihin. Niissä piileekin usein kehityksen voimakkain jarru.
Yrityksen uudistumiskyky ei synny vahingossa eikä vanhoilla johtamisopeilla. Turbulentissa maailmassa menestyminen edellyttää johdolta kahta asiaa. Ensinnäkin sen on opittava lukemaan toimintaympäristöä uudella tavalla: havaitsemaan heikot signaalit ja avautuvat mahdollisuudet – ja mielellään ennen muita. Toiseksi johdon on nähtävä myös organisaatio uudella tavalla: ei hierarkiana vaan sosiaalisesti viritettävänä instrumenttina, jonka uudistumiskyvystä tai -kyvyttömyydestä yrityksen tulevaisuus viime kädessä riippuu.
Pirjo Ståhle
