Onko organisaatio olemassa?

Tarjositpa Atso Juote inspiroivaa tekstiä organisaatiosta ja ihmisen vapaasta tahdosta organisoitua; siihen muutama spontaani liittymä. Kollegasi pyyntö tuoda organisaatio-olio huoneeseen keskustelukumppaniksi linkittyy kauniisti länsimaisen filosofian antiikista periytyvään, yhä ratkaisemattomaan kiistaan nominalismin ja realismin välillä.

Pienen konsultaation pohjalta Wikipedian kanssa päädyin seuraavaan yksinkertaistukseen. Kysymys on ontologisista eli todellisuuden olemassaolon edellytyksistä ja ehdoista. Termi ”nominalismi” tulee latinan sanasta nomen (”nimi”). Nominalismin mukaan universaalit/käsitteet ovat ainoastaan sanoja, ”nimilappuja”, joita käytämme kuvaamaan joitakin olioita, tässä esimerkiksi oliota ”organisaatio”. Niitä ei ole ’oikeasti’ olemassa ihmisen tietoisen mielen ulkopuolella. Mutkikkaammin sanoen: mielen käsitteillä ei ole itsenäistä, objektiivista olemassaoloa ulkoisessa todellisuudessa. Suurin osa nominalisteista katsoo, että ainoastaan aika-avaruudelliset fysikaaliset partikulaarit eli yksilöoliot (organisaation muodostavat jäsenet) ovat todellisia, ja yleiskäsitteet (organisaatio) ovat olemassa vain niistä johdettuina. Nominalismista on olemassa useita muunnelmia. – Atson kollega tuntuu olevan vankka nominalismin kannattaja.

(Käsite)realisti katsoo, että kun käytämme sellaisia kuvaavia käsitteitä kuin ‘kissa’ tai ‘vihreä’ (tässä organisaatio), näiden käsitteiden muodot ovat todella olemassa itsenäisinä maailmassa, jonkinlaisessa abstraktissa todellisuudessa. – Atson kollega voi vain kielen kutsumana saada ’organisaatio-olion’ paikalle. Atson mainitsema Giddens tuntuu olevan käsiterealisti.

Voisiko kielen uutta luovaan voimaan uskova sosiaalinen konstruktionismi tarjota kiistaan välittävän ratkaisun? Sen mukaan organisaatio on puheella rakennettu sosiaalinen konstruktio. Kun se on tehty puhumalla, sitä voidaan muuttaa myös puhumalla. Organisaatio-käsite alkaa realisoitua vaikkapa aamuisin, kun jäsenet tulevat yhteisiin ’tiloihin’, myös etätyössä, ja ovat erilaisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja verkostoissa ulospäin. Työpäivän jälkeen organisaation käsite taas muuttaa muotoaan.

Tähän nominalismi-realismi -jännitteeseen linkittyy myös antiikista tuttu prosessiajattelun olettamus maailmaa muuttavasta voimasta (dynamis, energeia) sekä yksilö- että yhteisötasolla. Biologiassa evoluutio taitaa nykyisiin edetä kamppaillen ja yhteistyössä, kulttuurinen evoluutio samoin. Hegel puhui maailmanhengen kehityksestä, Marx hengen ja materian dialektiikasta ja revoluutiosta. Onko tämä dynamiikka itseohjautuvaa ja -organisoituvaa kohti yhteistä hyvää? Vai pyrkiikö joku ulkopuolinen ohjaamaan sitä omaan suuntaansa? Mistä tulevat kurittavat foucaultlaiset vallanpitäjät? Prosessi näyttää vähintäänkin jännitteiseltä. Ihmisen ja organisoitumisen ’vapaa tahto’ on ollut myös antiikista saakka ratkaisematon kysymys.

Palaan vielä nominalismiin ja realismiin pienellä hypoteesilla. Olisiko niin, että organisoimisen ja johtamisen historiassa realistit liittyvät taylorismin ja normatismin perinteeseen (top down) ja nominalistit ns. ihmissuhdekoulukunnan ja kulttuurin prosessiseen traditioon (down top)?

Tällaisessa jännitekentässä konsultti toimii. Tervetuloa organisoitumisen kannattelijat (containers)!

Timo Totro

Organisoitumisen malleja ja suhdettamme niihin tarkastellaan 11.10.2019 Metanoia Instituutin konferenssissa: Organisoitumisen ajattelumallit.  Konferenssissa tutustut niihin mielen malleihin, joilla organisaatioita on yritetty aiemmin ymmärtää sekä malleihin, jotka vasta nyt alkavat tulla nähdyksi ja ymmärretyksi.

0 kommenttia

Kirjoita kommentti

Haluatko liittyä keskusteluun?
Kommentoi vapaasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.