Artikkelit

Öljyn muotoilema elämä

Helena Ihala 4.9.2018

Kansainvälisten selvitysten ja sopimusten  perusteella ilmastonmuutoksen seurauksiin varautuminen ja niiden hillitseminen eivät voi odottaa (esim. Pariisin v:n 2015 ilmastosopimus, YK:n Agenda 2030). On kysymys kiireellisen ensihoidon tarpeesta, ambulanssitermein kiireellisyysluokasta Aarne tai vähintään Bertta. Niissä molemmissa potilaan peruselintoiminnoissa on häiriö, joka ilman tehokasta hoitoa voi johtaa hengenvaaraan. Tiedeyhteisön laaja yksimielisyys toimien tarpeellisuudesta ja kiireellisyydestä ei ole riittävästi johtanut ilmastonmuutosta koskevan tutkimustiedon soveltamiseen käytännössä. Valot eivät vilku, pillit eivät soi, vaikka Aarnet ja Bertat ajetaan aina hälytysajoina.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon mukaan Suomen tulevaisuuden suurin haaste on työelämän muuttumisessa, työn murroksessa (2017, selonteon 1. osa). Näiden muutosten ennakoidaan olevan mittakaavaltaan historiallisia ja jopa koko yhteiskuntaa uudelleen muotoilevia. BIOS-tutkimusyksikön tutkijat ovat selontekoa kommentoidessaan nimenneet työn murroksen yhdeksi merkittävimmäksi tekijäksi työelämän välttämättömän sopeuttamisen ympäristön reunaehtoihin. Tämä suurin työelämää koskeva murros on kuitenkin tulevaisuusselonteossa jäänyt lähes täysin huomiotta. Se on myös murrostekijöistä kiireellisin, jos ilmastonmuutoksesta käytettävissä oleva tieto otetaan vakavasti.

Fossiilienergialla ja sen varaan rakentuneella työelämällä on keskeinen rooli ilmaston ja koko maapallojärjestelmän muutoksessa. (80 % energian tuotannosta pohjautuu fossiilisiin polttoaineisiin). Moderni kulttuurimme perustuu niin keskeisesti fossiilienergian helpolle saatavuudelle, että sen olemassaolo on ehtinyt hävitä tietoisuudestamme. Öljy on muotoillut huomaamatta työelämämme. Olemme oppineet ajattelmaan energiaa sen kykynä tehdä työtä. Fossiilienergiassa tämä kyky on suurimmillaan, sen teholle on vaikea löytää vastinetta. Tämän anteliaan energian ja jatkuvan talouskasvun liitto noin 150 vuoden ajalta on tehnyt meistä syvästi fossiiliriippuvaisia, eikä meidän ole helppo hyväksyä, mitä kaikkea väistämätön irrottautuminen tästä riippuvuudesta tulee merkitsemään. Ympäristöahdistuksesta kirjoittanut Panu Pihkala pitää ilmastonmuutokseen liittyviä ristiriitaisia, aina lapsen varhaiseen kehityspsykologiaan ulottuvia tunteita yhtenä syynä siihen, että emme toimi olemassaolevien tosiasioiden pohjalta. Hän myös pitää näiden tunteiden käsittelyä edellytyksenä sille, että voimme muuttaa käyttäytymistämme lamaantumisen tai välinpitämättömyyden sijaan. (Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo, 2017). Tunteet ovat energian muoto.

Ilmastonmuutoksen ratkaisuista käyty keskustelu on painottunut teknologisiin innovaatioihin ja keinoälyyn. Keinoäly on kykyä ratkaista ongelmia, tietoisuus on myös kykyä tuntea ja asettua toisten nahkoihin. Koska ilmastonmuutos jo nyt tuottaa kärsimystä toisille enemmän kuin toisille, tarvitsemme tätä eläytymiskykyä kipeämmin kuin koskaan. Tietoa ihmisen ympäristövaikutuksista meillä on ollut käytössämme pitkään. Klassisessa tragediassa hamartia, kohtalokas erehdys, ei johdu tiedon vaan tiedostamisen puutteesta. Fossiilisokeutemme ymmärtäminen edellyttää myös tietoisuutta irrationaalisesta puolestamme. Järkevän kuluttajan -hypoteesi on osoittautunut pitämättömäksi. Vallitsevat talouden teoriat eivät huomioi ihmisen epärationaalisuutta, eivätkä ne myöskään ota huomioon luonnonvarojen rajallisuutta. Ne ovat syntyneet yltäkylläisyyden aikana.

Ilmastonmuutoksessa ruumiillistuu se, mitä tiedämme kompleksisten järjestelmien toiminnasta ja viheliäisten ongelmien ratkomisen vaikeudesta. Kompleksisessa systeemissä on vaikea ennakoida toimenpiteiden vaikutuksia, ne jäävät tästä hetkestä käsin aina jossain määrin tuntemattomiksi. Itse toimenpiteestäkään emme voi varmuudella tietää, onko se oikea toimi. Tämä on elämän luonne, ja sen vähemmästä ei ilmastonmuutoksessa ole kysymys. Tuntemattoman edessä elämää koossapitävät merkitysrakenteet joutuvat turbulenssiin. Ilmaston lämmetessä ja meren noustessa aktivoituu myös tiedostamaton myyttien ja symbolien taso. Edistyksen myytin arviointi, purkaminen tai uudella tavalla kertominen vaikuttaa ympäristökriisissä vääjäämättömältä. Ja sen vastaparikaan, apocalypsis, ei ole enää entisensä. Maailmanloppu on kyllä aina tehnyt tuloaan myyteissä ja uskonnoissa, ihmisen ulkopuolelta. Nyt se näyttää olevan mahdollinen ihmisen itsensä toimesta.

Aikakauttamme on alettu kutsua antroposeeniksi, ihmisen aikakaudeksi. Siinä ihmisestä on tullut maapalloa pysyvästi muuttanut geologinen voima, joka vertautuu muihin suuriin luonnonvoimiin. Antroposeenikertomuksesta näyttää tulleen uusi Suuri Kertomus aikana, jolloin suurten tarinoiden jo moneen kertaan on julistettu kuolleen. Tuon kertomuksen määrittelystä kiistellään, mutta se on tullut jäädäkseen; luonnontieteistä se on levinnyt yhteiskuntatieteisiin, taidekentälle ja julkiseen keskusteluun. Tarinat ovat merkitysenergiaa. Niissä on voimaa ja vaaraa.

Tiedetään, että kertomuksen muuttuessa neuronit alkavat aivoissamme kytkeytyä uudella tavalla. Se, miten antroposeeniä kerromme, muokkaa sitä ja tulevaisuuttamme. Uhkakuvien välttämättömän kohtaamisen lisäksi mahdollisuuksia ja vaihtoehtoisia kehityspolkuja simuloiva kertominen ovat tapoja suunnistaa tuntemattomaan tulevaisuuteen. On kerrottava monin tavoin. Vain siten sellainen, mitä emme vielä pysty näkemään, voi tulla näkyväksi. Ettemme katso pois, jos hyvä yllättää meidät.

Helena Ihala

Dramaturgi, työnohjaaja (STOry)


VAIKUTUS TUNTEMATON -seminaari 21.9. ilmastonmuutoksesta luotaa työn, energian ja ympäristön keskinäisiä suhteita rohkeasti ja realistisesti, tulevaisuuteen suunnaten. Mukana tutkijoita, taiteilijoita ja muutostyötä omassa työssään toteuttavia asiantuntijoita

Tapahtumat

Vaikutus tuntematon

”When you see the earth from the moon, you don’t see any divisions there of nations or states. This might be the symbol, really, for the new mythology to come.” – Joseph Cambell

Tule yhdessä kuvittelemaan työelämän rakenteita uudelleen Lallukan taiteilijakotiin perjantaina 21.9. 2018. Hymistelemättömien puheenvuorojen ja esitysten kautta virittäydymme yhteiseen luovaan työskentelyyn tulevaisuuden työelämän keskeisimmän yhteisen nimittäjän, ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten ymmärtämiseksi ja huomioimiseksi organisaatioiden kehittämisessä.

Idea

Kestävällä tavalla ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen nousee yhä tärkeämpään rooliin organisaatioiden toiminnassa. Siirtyminen uusiutumattoman energian kannattelemista organisaatiomuodoista kohti postfossiilista kulttuuria ja taloutta merkitsee suurta muutosta työelämän käytännöissä. Nämä asiat tiedämme hyvin, mutta tieto ei yksin riitä suurissa muutoksissa suunnistamiseen. Einstein sanoi, ettemme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Senkin jo tiedämme, että omista luomisistamme antroposeenissa, uudessa geologisessa aikakaudessamme, on kysymys. Nimensä mukaisesti sitä luonnehtii ihmisen toiminnan uudenlainen ja syvällinen vaikutus maapallojärjestelmiin: ilma-, vesi-, kivi- ja elonkehä ovat muutoksessa moniulotteisten keskinäisyhteyksien ja takaisinkytkentöjen seurauksena.

Einstein sanoi myös mielikuvituksen olevan tärkeämpää kuin tieto. Kyky kuvitella voi olla tulevaisuuden  työelämän tärkeimpiä taitoja. Kuvittelukyky ei ole fantasiointia. Se osoittaa miten asiat voisivat olla, miten todellisuuden elementit voitaisiin järjestää toisin. John Keats sanoi runoilijan yltävän avaruuteen vain, jos hänen mielikuvituksensa juuret ovat maassa. Maassa taivaan saranat, sanoi oma Pentti Haanpäämme.

VAIKUTUS TUNTEMATON -tapahtuma on samalla kutsu verkostoitua uuteen aikakauteen liittyvän kompleksisuuden syvälliseen ja avoimeen ymmärtämiseen. Energiamurros on kulttuurin murros. Murros koskee niin työn käytäntöjä kuin merkityksiä ja arvoja. Verkostoidumme kehittämään yhteisöllisen kuvittelun avulla julkista tunneälyä ja osallisuustietoisuutta uuden aikakauden kulttuuriseen siirtymään.

Alustuksia ja puheenvuoroja

Paavo Järvensivu KTT, BIOS-tutkimusyksikkö
Työn ja työllisyyden muutoksen iso kuva
Miten suomalainen työ muuttuu lähivuosikymmeninä, jos toteutamme Pariisin sopimuksen mukaiset päästövähennykset ja varaudumme ilmastonmuutoksen vaikutuksiin?
Paavo tutki väitöskirjassaan organisaatiokulttuuria ja yritysstrategiaa ja on sen jälkeen keskittynyt talouden ja ympäristön suhteisiin. Häneltä on ilmestynyt yhdessä Tero Toivasen kanssa tuore artikkeli ”Työ ekologisen jälleenrakennuksen aikana” (2018), joka käsittelee työelämän keskeistä roolia ilmaston lämpenemisen hillitsemisessä.

Panu Pihkala TT, Helsingin yliopisto
Ilmastoahdistus ja työelämä
Mitä on ilmastoahdistus ja miten siihen kannattaisi suhtautua? Miten aihe näkyy työelämässä ja miten organisaatioissa kannattaisi toimia sen suhteen?
Panu työskentelee monitieteellisen ympäristötutkimuksen parissa Helsingin yliopistossa. Häneltä on ilmestynyt kirja ”Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo” (2017), ensimmäinen suomenkielinen teos ympäristöahdistuksesta.

Tero Toivanen FM, BIOS-tutkimusyksikkö
Mitä meidän oikein pitäisi nyt duunata?
Kestävän työn lähtökohtia antroposeenin aikakaudelle
Tero luennoi talouden ja ympäristön suhteeseen liittyvistä kysymyksistä ja antroposeenin merkityksistä. Hän sai Vuoden Tiedekynä -palkinnon talouden uusia muotoja käsittelevästä artikkelistaan ”Yhteisvaurauden uusi aika” (2015) ja häneltä on juuri julkaistu artikkeli ”Working the Biosphere: Towards an Environmental Philosophy of Work”.

Mira Jarkko, ympäristöasiantuntija, Helsingin kaupungin ympäristökeskus
Millaisella työllä Helsingistä saadaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä?
Mira työskentelee Helsingin kaupungin ilmastotiimissä, jonka tehtäviin kuuluu kaupungin ilmastotyön kehittäminen sekä kaupunkilaisten ja yritysten osallistaminen ilmastonmuutoksen hillintään.

Atro Kahiluoto, teatteriohjaaja
Teatteri ilmastoajattelun välineenä
Hajahuomioita ja satunnaistuloksia Energiapolitiikkaesityksestä.
Atron Energiapolittiikkaesitys tutkii ja ratkoo energiahuollon ja työn tulevaisuuden haasteita toisiinsa kietoutuneena problematiikkana. Ohjaajana Atro on työskennellyt laajasti teatterin, esitystaiteen ja nykytanssin kentällä. Ekologiset kysymykset ovat olleet hänen taiteellisessa työssään keskeinen kiinnostuksen kohde.

Harri Virtanen, terapeutti, työnohjaaja ja dramaturgi
Ekologia mielessä ja organisaatiossa
Harri on kehittänyt jungilaisuuteen pohjaavaa ekologista ajattelua, josta hän on kirjoittanut artikkeleita ja pitänyt luentoja. Hän on toiminut johtotehtävissä media- ja kulttuurialalla ennen kouluttautumistaan jungilaiseksi psykoanalyytikoksi. Hänellä on yksityisvastaanotto Helsingissä.

Mikä sotku! Ilmastonmuutos ja kompleksisuus
Puheenvuoroja työelämästä työnohjauksen, median, taiteen ja politiikan näkökulmista:
Jussi Onnismaa, työnohjaajakouluttaja, dosentti, tietokirjailija
Virpi Hukkanen, toimittaja, YLE:n ajankohtaistoimitus ja uutiset
Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreiden kansanedustaja, kirjallisuustieteilijä
Lallukan taiteilijoita

”Kun takana on karhu ja edessä myrskyävä meri”
Näyttelijä Vesa Vierikko tulkitsee kohtauksen Kuningas Learistä.

Kohderyhmä ja hinta

Seminaari on työelämän kehittäjille, työnohjaajille, johtamisen ja koulutuksen asiantuntijoille, tutkijoille, taiteilijoille ja kansalaisille.

Seminaarin hinta on 95 € + 24% alv.

Lisätietoja

Helena Ihala helena.ihala@metanoiainstituutti.fi  puh. 0443507144

Marianne Tensing marianne.tensing@metanoiainstituutti.fi  puh. 0442986977

Ilmoittauminen

Ilmoittaudu alla olevan lomakkeen kautta.

    Tiedot kerätään asiakasrekisteriin ja niiden käytössä noudatetaan tietosuojaehtojamme.

    Henkilötiedot

    Nimi (pakollinen)

    Titteli / tehtävänimike

    Organisaatio

    Puhelinnumero

    Sähköposti (pakollinen)

    Laskutusosoite

    Nimi

    Osoite

    Postinumero ja -toimipaikka

    Puhelinnumero

    Sähköposti

    Lisätietoja

    (osallistuminen Metanoian koulutusohjelmaan)