Artikkelit

Kotimatkalla

Harri Hyyppä 14.1.2014 kotimatkalla

Taas kerran istun Pohjanmaan junassa, nyt paluumatkalla Irlannista. Siellä käyntini ovat olleet toistuvia, myös ”sieltä on käyty meillä”. Merkillisellä tavalla tuntee kuin olisi kotimatkalla kumpaankin suuntaan, mennentullen.  Kansalliset kohtalon iskut,  eristyneisyys, oman maan ja kielen vaikutus yhdistävät. Kärsimys ja kekseliäisyys tekevät meistä kuin sukulaisia. Tällä kerralla matka oli ainutlaatuinen ammatillinen kokemus, kysymyksessä oli kokeilu ja yritys saattaa yhteen kaksi samalta pohjalta noussutta, mutta eri suuntiin kasvanutta työotetta. Nämä työotteet ovat GR (Group Relations) ja SD (Social Dreaming). Edellinen on klassikko kokemusperäisten oppimismenetelmien joukossa, jälkimmäinen sen rinnalle kehittynyt uusi menetelmä ja työote.

Asetelman taustalla on paljon muitakin erilaisuuksia, teoreettiset (Bion, Foulkes, uusi dynaaminen systeemisyys) näkemyserot, henkilökohtaiset ja yhteisölliset pyrkimykset, kysymys omistajuudesta ja lisäksi yhteisölliset  taustat ja kehityshistoriat, käsitykset työnohjauksen, konsultaatiotyön ja psykoterapian rajoista. Ymmärrys transferenssin ja tulkinnan luonteesta ja yritys tavoittaa merkityksellisten kytkeytymisten luonne eri tapahtumissa, ajatteluttaa sitä kipeämmin, mitä enemmän kokemusta kertyy.

Suomalaisten ja irlantilaisten kansallisissa kohtaloissa on outoa sukulaisuutta. ”Celtic Tiger” , suuriluuloinen taloudellinen ja henkinen uho, on jättänyt monet uudet ja hienot rakennukset ja jopa kaupunginosat tyhjiksi. Oleellista on tietenkin ihmisten ja perheiden kärsimys. Monet ovat menettäneet työnsä, ammattinsa ja yrityksiään. Suomalaisina olemme saaneen osamme saman uhon seurausvaikutuksista. Uutta ajattelua ja aktiivisuutta viriää. Terve kulttuurille ominainen yhteisöelämä pääsee palautumaan.

Ammatillisuus on Irlannissa aina otettu vakavasti. Konsulttipyyntö kansainväliseen tapahtumaan on tietenkin aina merkittävä asia, kenelle tahansa, ja toistuessaankin suuri haaste. Nyt oli asetelman virityksessä kuitenkin aivan erityistä sävyä. Uudet menetelmät ja työotteet  murtautuvat usein esiin vanhasta. Gordon Lawrence, Social dreaming-menetelmän kehittäjä, kuoli edellisellä viikolla. Seminaarin aikana alan kansainvälinen mailinvaihto oli vilkasta. Seminaarissa SD-prosessi oli vastuullani.

Itseäni on jo pitempään askarruttanut avaamisen problematiikka. Suomessa on totuttu ajattelemaan ja sanomaan ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Epäilen, ettei se pidä paikkaansa. Sanoisin kokemukseni pohjalta mieluummin, että ”hyvin avattu – on tehty”! Oikea avaus antaa suunnan tajun, jonka itseorganisoituminen puolestaan saattaa päätökseen. Paljon mainostettu itseorganisoituminen taas on yksinään tyhjää puhetta ja voi johtaa kaaokseen.

Seminaaria voisi sanoa hyvinkin onnistuneeksi. Tulin myös pitäneeksi konsulttikunnalle esityksen aiheesta ”Multiple realities”, erilaisista todelllisuuksista omalla ammattialallamme. Jo siirtyminen yksiköstä monikkomuotoon  on merkittävä systeeminen siirtymä. Onnistuminen on aina  ammatillisen yrittämisen ja yhteensattumien yhteisvaikutusta. Joskus se näkyy välittömissä tuloksissa, joskus taas uuden ajattelun syntymisessä ja ulosmurtautumisessa. Joskus löytyy uusi vanhassa ja välillä taas vanha uudessa. Omalla kohdallani seminaarissa oli kysymys merkittävästä ammatillisesta täyttymyksestä, oman ammatillisen ”uskon” vahvistumisesta samalla kun on joutunut luovuttamaan siitä osia pois. Uudet konsulttipyynnöt hoitavat ihmistä ja vievät taas kohti uutta tuntematonta.

Pienen, mutta merkittävän asian haluan tässä kertoa. Seminaarissa vieraili tunnettu irlantilainen psykiatri Ivor Browne, mies mielisairaanhoidon ja sairaalalaitoksen uudistamisen takana. Hänen keinonsa monimutkaisuuden kohtaamisessa on ollut vanhanaikainen – suora puhe. Hän on mies, joka on toistuvasti rohkeasti ja rehellisesti  puhunut, mitä on ajatellut. Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat olleet dramaattisia. Hän kertoi omia GR-kokemuksiaan 60-luvulta, viidenkymmenen vuoden takaa. Merkittävää ja koskettavaa oli tietenkin kuulla hänen puhettaan, mutta merkittävintä ja mieleenjäävintä oli kuitenkin hänen tapansa puhua ja olla. Kun totuuden puolustaja, 85-vuotias iso mies puheensa päätteeksi kaivaa irlantilaispillin taskustaan ja soittaa kauniin kansallisen melodian, kuulija häkeltyy ja liikuttuu kyyneliin. Tajuaa, että ammatillisuus on joiltakin osin tietoa ja sattumaa, mutta ytimeltään rohkeutta ja rakkautta.

Kotimatka on henkinen siirtymä, matka kohti itselle tärkeää ja ajankohtaista, ydintä ja oleellista. Kotimatkaa voi tehdä monella tavalla ja moneen suuntaan, onnellinen se, joka saa toistuvasti tuntea tuon kaipuun ja kokea lähestymisen tärkeyden ja täyttymyksen ajan. Asiat ja ihmiset ovat meille eri tavalla tärkeitä. Itse olen pitkään ja intohimoisesti etsinyt työni kautta kaikkein oleellisinta.  Työstä olen kohta vapaa, mutta  kokonaan uudella ja toisella tavalla lähellä rakkaintani.