Artikkelit

Tilanteesta toiseen, asiasta kymmenenteen – kuinka luotsata siirtymää työnohjauskeskusteluun?

Risto Puutio 18.2.2022

Blogisarja etätyönohjauksen vuorovaikutustutkimuksesta jatkuu: 

Etäajan työnohjauksissa tutuksi tullut tilanne: osallistujat ilmaantuvat yhteiseen työskentelyhetkeen omilta ruuduiltaan, kuka työpaikaltaan, kuka kotoaan käsin. Emme ohjaajina tiedä, kuka heistä hyppää virtuaalitilaan suoraan toisesta kokouksesta tai juuri päättyneestä asiakastilanteesta tai kuka on voinut rauhassa orientoitua alkavaan ohjauskeskusteluun. 

Tutkimusaineistossa havaitsimme, että ohjausta edeltävillä olosuhteilla on yhteys ohjauksen koettuun toimivuuteen. Mitä kuormittavammaksi osallistujat kokivat ohjausta edeltäneen työtilanteensa, sitä heikommaksi he arvioivat työnohjauskeskustelun yhteistyösuhteen. Arjen tiivistahtisuus vaikuttaa siten myös ohjausvuorovaikutuksen kokemukseen. 

Havainto nostaa esiin kysymyksen, kuinka voimme auttaa ohjattaviamme siirtymässä: irtautumaan edellisestä työskentelystä ja tulemaan läsnä olevaksi työnohjaukselle. Tunnistimme tutkimusaineistostamme kolme keinoa onnistuneelle siirtymälle ryhmätyönohjaustilanteissa. 

  1. Rentoutushetken järjestäminen.  Toteutimme ohjausten alussa rentoutumishetken, jossa osallistujat saivat ensimmäiseksi sulkea silmänsä ja kameransa ja keskittyä hengitykseen kahden minuutin ajaksi. Fysiologinen mittaus osoitti osallistujien syketason johdonmukaisesti laskevan. Usein osallistujat myös mainitsivat rentoutumishetken yhdeksi työnohjausistunnon hyödyllisimmistä hetkistä.
  2. Alkukierroksen järjestäminen mielessä olevan akuutin tunnistamiseksi. Kun jokainen saa jakaa päällimmäisiä kokemuksiaan ja puhua vapaasti, rakentuu tilaa mielessä tapahtuvalle asettumiselle. Tätä näyttäisi tukevan ohjaustyyli, jossa ohjaaja aktiivisesti houkuttelee jokaista osallistujaa puhumaan omista, sen hetkisen virityksensä kannalta olennaisista aiheista. 
  3. Ulkoisten olosuhteiden säätäminen. On tärkeää, että osallistujat voivat asettua ruuduillensa ilman, että he altistuvat muille, yhteisen työskentelyn kanssa kilpaileville virikkeille. Edellytykset hyvälle siirtymälle ovat silloin paremmat kuin tilanteessa, jossa keskittyminen katkeaa ohjauksen aikana ruudulle tipahteleviin sähköposteihin tai työpaikan Teams-viesteihin. Joskus ulkoisilta häiriöiltä ei voi välttyä, jos kotona on etätyöläisen lisäksi esimerkiksi hoivaa tarvitseva sairastunut lapsi, tai palaveriin osallistuminen tapahtuu yhteiskäyttöisestä työtilasta. Puhumalla näistä olosuhteista ohjaustilanteen alkaessa luomme tilan sille, että alkavassa ohjauksessa on mahdollisuus ja lupa irtautua välittömästä reagoinnista ja asettautua keskusteluun omalle hyvinvoinnille sopivalla tavalla. Samalla voidaan sopia, miten toimitaan, jos häiriöiden välttäminen ei olosuhteiden vuoksi ole kokonaan mahdollista.

Siirtymän kysymykset nostavat laajemmin esiin sosiaalisen kontrollin merkityksen etäpalavereissa. Koska etäyhteys ei tuota samanlaista, välitöntä osallistumista säätelevää kontrollia, tarvitaan erillisiä tekoja vahvistamaan osallisuutta. Etätilanteiden alut viestivät parhaimmillaan välittämisestä: siitä, että tulemme yhteen jakaaksemme tärkeitä asioita ja oppiaksemme yhdessä!

– –

Metanoia Instituutti on mukana etäyhteydellä toteutettavan ryhmätyönohjauksen vuorovaikututusta tarkastelevassa tutkimushankkeessa, jossa analysoidaan  yksityiskohtaisesti keskusteluiden vuorovaikutusta, koettua hyödyllisyyttä ja kuormittavuutta, sekä mitataan osallistujien sykettä. Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa Jyväskylän yliopiston osalta on mukana tutkijaryhmä, johon kuuluvat apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri, projektitutkija Mikko Pohjola, dosentti Miriam Nokia sekä yliopisto-opettaja Joona Muotka. Hankkeessa on mukana myös Oulun yliopisto. Hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto.