Artikkelit

TRAGEDIAN TAJU

Helena Ihala 15.1.2020

Tuore kirjallisuuden nobelisti Olga Tokarczuk on sanonut, että meiltä puuttuvat uudet tavat kertoa maailman tarina. ”In a word, we lack new ways of telling the story of the world”, hän kirjoittaa. Tokarczuk sanoo haluavansa kertoa tarinoita, joissa maailma on elävä, yhtenäinen, jatkuvasti muotoutuva ja me ihmiset vain pieni mutta samalla voimallinen osa sitä. 

Arvostuksemme rakentuvat kertomissamme tarinoissa. Missä arvo, siellä tarina. Siksi tarinat eivät ole viattomia. Organisaatiodramaturgian kursseillani keskustelu draamasta alkaa usein pohdinnalla draaman kaaresta. Draamallisen muutoksen kuvaukseen kaari on sekä hyvä että huono sana. Mistä kaari syntyy? Yksi mielikuva voi olla: jousen ja nuolen jännitteestä. Jännite, suspence, on draaman keskeisimpiä käsitteitä. Mutta jos draamaa etsiessämme tähyämme vain ehjiä korkeita kaaria, ollaan hakoteillä. Draamallinen dynamiikka voi tapahtua monin tavoin, usein yllättävästi. Chaplin synnytti draaman ’kaarensa’ kokeillen. Hänen ikoninen kulkurinsa syntyi, kun hahmon karaktääri löytyi rekvisiittaa etsiessä. ”Kaiken piti olla toisen vastakohta: leveät pussihousut ja kireä takki, pieni hattu ja isot kengät”, Chaplin muistelee elämäkerrassaan. Klassikkohahmo ja klassikkoelokuvat, lähtemätön anti ihmiskunnan kollektiiviseen kokemukseen ja ymmärrykseen syntyivät näistä jännitteistä. 

Vuoden aluksi Metanoia-instituutti järjesti jälleen yhteisöllisen Listening Post -tapahtuman. Esiin nousivat kuvat ihmisestä myötätuntoisena petona ja mietittiin, miten kaikella on aikansa, purkamisella ja rakentamisella, etsimisellä ja kadottamisella, VT:n Saarnaajan kirjan mukaisesti. Kysyttiin, elämmekö huippuaikaa vai huiputuksen. Keskeiseksi teemaksi nousivat aikamme jyrkkenevät vastakkainasettelut ja havainnot lisääntyvästä kyvyttömyydestä jännitteiden kanssa elämiseen. Amerikkalainen psykologi James Hillman on puhunut viattomuuden myytistä, jopa kultista, millä hän viittaa tietämättömyyden tilassa vapaaehtoisesti pysymiseen, kaipuuseen paratiisilliseen tilaan, jossa ei joudu sietämään jännitteitä. Yritys ratkaista jännitteet nopeasti saa meissä aikaan hallinnan tunnetta, mutta samalla se siirtää meidät ulkopuolelle, eristää elämisen tapahtumisesta, yhteydestä. Prosessifilosofiaan perehtynyt teologi ja organisaatioanalyytikko Timo Totro toi kuuntelupaikalla esiin tulevaisuuden avoimuuden, sen jännittymisen tunnetun ja tuntemattoman, identiteetin muutoksen ja löytämisen välille, jatkuvaan tulemisen tilaan.

Dramaturgisen ajattelun erityisluonnetta ei ole helppo tiivistää lyhyesti, siihen itseensä kuuluu draaman jännite. Se on toisaalta eläytymistä ja toisaalta etäännyttämistä. Se on dramaturgi Ilja Lehtisen sanoin myös ”tavanomaisen puheen, ajattelun ja mielipiteenmuodostuksen seisauttamista”. Ja samalla kohti tuntematonta kulkemista, uudelle ja toisenlaiselle tilan tekemistä. Metanoia-instituutin viime syksyn Organisoitumisen ajattelumallit -konferenssissa Hermanni Hyytiälä puhui organisaatioiden hahmotusvääristymistä. Sidoksissa tiettyihin ajatusmalleihin, ja samalla niihin kytkeytyviin tarinoihin, emme kykene havaitsemaan toisenlaista. Tämä koskee myös sitä, mitä ajattelemme organisaatioista, millaisia ja mitä organisaatiot ovat. ”Teemme asioita entistä paremmin, mutta teemmekö parempia asioita?”, kysyi Hyytiälä.

Hahmotusvääristymän riski kasvaa siirtymätilanteissa, uuden ja vanhan välissä. Myyteissä ja saduissa tällaista systeemistä siirtymää kuvaavat kertomukset vanhan kuninkaan kuolemasta ja uuden syntymästä. Vanha hallitsija edustaa vallitsevia arvoja ja tarinoita uusien, vaihtoehtoisten vasta muotoutuessa. Työelämämme peruskertomukset juontavat juurensa pitkälle historiaan, edelleen monin osin 1800-luvun teollistumisen aikaan. Nyt ilmastonmuutos muovaa kaikkia kertomuksia uudelleen, myös ja erityisesti työelämään liittyviä. Metanoian taannoin järjestämässä työelämää ja ilmastonmuutosta käsittelevässä Vaikutus tuntematon -seminaarissa BIOS-tutkimusyksikön tutkijat kysyivät työelämän murrokseen liittyen: miten aidosti inhimillistä ja ei-inhimillistä luontoa arvostava, hoivaava ja kehittävä työ voisi kukoistaa? Hyvinvointimme taustalla olevat edistyksen ja kehittymisen tarinat joutuvat ajassamme uudelleenarvioinnin kohteeksi. Jo neljännesvuosisata sitten emeritusprofessori Johannes Lehtonen toi On the Psychology of Oil-Dependence –kirjoituksessaan esiin vaaran todellisuuskuvamme joutuessa kriisiin suurissa muutostilanteissa: ”Todellisuudentajuumme kohdistuva uhka on psykologisesti kaikkein vakavimpia uhkia, joita ihminen voi joutua kohtaamaan. Sen edessä puolustaudutaan tarvittaessa kaikin keinoin, koska tappio tässä tilanteessa näyttää johtavan todellisuuden pirstoutumiseen, ei kehitykseen eikä muutokseen.” Olennaista hänen mukaansa on se, seuraako illuusion romahtamista tuhoava pettymys vai paremman todellisuuskuvan rakentaminen. 

Tragedian peruskysymys on samankaltainen. Tragediassa ei kohtaloita ratkaista vaan kerrotaan, mitä sokeaan viattomuuden tilaan jäämisestä seuraa. Se on tietoiseksi tulemisen draamallistamista. Hahmotusvääristymä on tragedian hamartian, kohtalokkaan erehdyksen, sukulainen. Draamassa henkilöhahmot todentavat hahmotusharhassa elämisen ehtoja. Törmäävät järjen varjoon. Maailma on aina isompi ja oudompi kuin järkeilevät, elämänsä hallintaan pyrkivät henkilöt ymmärtävät. He ilmentävät ihmisen osaan kuuluvaa mahdottomuutta täysin ymmärtää olosuhteita ja elämää kokonaisuudessaan. Draamassa harha, hairahdus, on omien rajojen ja oman tilanteen tunnistamisen väline.

Antautuminen hallinnan tuolle puolen sisältää mahdollisuuden sekä kaaokseen että yhteyteen. Todellisuuskuvan muutos tapahtuu yhteisöllisesti. Voimme kertoa uudenlaisia tarinoita työn merkityksestä ja mielekkyydestä. Tokarczukin sanoin olisi ”lopetettava maailman esineellistäminen, sen mieltäminen paloiteltavaksi ja kulutettavaksi esineeksi ja kertoa se uudelleen eläväksi”. Tämä voi tapahtua palauttamalla maailman lumous. Teatteri ei mielestäni ole ensi sijassa tarinoiden kertomisen vaan niiden seisauttamisen paikka. Se on kiinnostunut siitä, miten tarinat muodostuvat ja mitä seuraa, jos niistä päästetään irti. Se antaa mahdollisuuden maailman kertomiselle uudelleen. 

Tragedian taju voi mahdollistaa parempien asioiden tekemisen elämän hämärillä umpikujilla. Chaplinin kulkurin selviytymiskeinojen loppumaton repertuaari syntyy ainaisesta pulassa olemisesta, poliisia tai isoa miestä pakoon juostessa, kylmän ja nälän välissä. Mutta juuri siinä välissä uusia mahdollisuuksia ja välillä myös rakkauden löytäen. Harhoista koettelemusten kautta vapautuneena mutta lumoutumisen kyvyn säilyttäneenä. 

Organisaatiodramaturgian perusteet & Case Workshop -koulutus 15.2.–23.5.2020

Dramaturgi ja työnohjaaja Helena Ihala on järjestänyt koulutuksia Organisaatiodramaturgiasta Metanoiassa vuodesta 2014 lähtien.

Kuulumisia Listening Post -seminaarista 2016

Marianne Tensing 25.1.2016

Listening Post2016

 

Reilu viikko sitten perjantaina 15.1. olimme taas koolla Listening Post -seminaarin merkeissä puimassa kokemuksellisia oloja, ihmettelemässä ajatuksia, tunteita ja tekoja.

Päivän pääkysymykset tänä vuonna olivat:

  • Miten minä voin vuoden 2016 alussa?
  • Mitä ajattelen?
  • Miten pärjään?
  • Mistä olen huolissani?
  • Miten nämä valtavat yhteiskunnalliset muutokset eri alueilla tarkoittavat ja vaikuttavat juuri minun kohdallani asenteisiin, oloihin ja käyttäytymiseen?
  • Mitä ne saavat aikaan?
  • Miten ymmärrän ja selitän tämän kaiken itselleni?

Ihmisen kantamat kokemukset ovat valtava tiedon ja energian lähde, jos ne saavat paikan, jossa tulla ulos ja jaetuksi. Sen on huomannut myös Lionel Stapley, joka on johtanut OPUS-organisaation kansainvälistä kokemusten- ja huolienkeruu projektia jo yli viisitoista vuotta.

Listening Post -seminaarit ovat osa tätä hanketta, jossa kootaan yhteen ihmisten kertomia kokemuksia eri puolelta maailmaa. Seminaareissa etsitään yhdistäviä teemoja ja tehdään hypoteeseja siitä, miksi juuri nyt nämä kokemukset, joista puhutaan, ovat esillä. Tässä globaalissa projektissa on mukana yli 30 maata.

Vuoden 2016 Suomen kuuntelupaikalla jaettiin kokemuksia, ajatuksia, unia, tunteita, mielikuvia muun muassa turvallisuuden tunteen horjumisesta ja sen vaikutuksista jokapäiväisiin tekemisiin sekä luottamuksen uudelleenrakentamisen tarpeesta suhteessa uusiin vieraisiin ilmiöihin. Puhuttiin siitä, miten ”totuttu ja tiedetty” ei enää aina päde, miten olisi hyvä skarpata uusien toiminta- ja olemistapojen etsimisessä ja miten kestää jatkuvaa epävarmuutta leppoisalla mielellä. Koettiin tärkeänä ottaa kantaa, ottaa vastuuta ja myös luottaa omiin vaistoihin ja omaan harkintakykyyn.

Hämmästeltiin yhdessä, miten erilaiset eettis-moraaliset ääripäät ovat samanaikaisesti läsnä: hyvä-paha, oikea-väärä. Ja miten niiden uudelleenmäärittely on tullut yhtäkkiä niin tarpeelliseksi. Usein kysyttiin, miten minä ja me selviämme näin suuren määrän vierauden ja mullistavien uudistusten kanssa. Miten kyetä vastaamaan epämääräiselle ja uhkaavalle rakkaudellisella asenteella ja teoilla? Mutta missä ei voi antaa periksi? Mitä arvokasta pitää säilyttää? Pidettiin olennaisena pieniä tekoja, ja sitä, että ensiksi on hyvä kuulla herkällä korvalla, sitten miettiä omaa liittymisen strategiaa.

Seuraavana vuonna perjantai 13.1.2017 olisi mainio ajankohta uudelle kuuntelupaikalle. Laitan päivämäärän kalenteriin ja jään odottamaan, mitä silloin minulle ja meille kuuluu.

Tapahtumat

Listening Post Oulu 2018

Metanoia Instituutti OY ja Nuorten Ystävät RY kutsuvat taiteilijoita ja työelämän kehittäjiä Listening Post Oulu 2018 tapahtumaan jakamaan kokemuksia, havaintoja, ajatuksia ja tunnelmia nykypäivän elämästä ja ajankohtaisista asioista. Kysymme mitä ajassa liikkuu, mitä meille kuuluu?

Tapahtuma perustuu oletukseen, että keskittyneen kuunteluun avulla ja yksilöllisten kokemusten pohjalta voimme tavoittaa suuremman sosiaalisen järjestelmän, yhteiskunnan, ajankohtaisia ilmiöitä.

Listening Post Oulu 2018 -tapahtumassa pyrimme kuuntelemaan toisiamme, jakamaan kokemuksia, ajatuksia ja ymmärtämään elämänkulun nykyhetkeä. Olemme kiinnostuneita siitä, mistä kaikesta ”laajemmasta ja suuremmasta” kokemuksemme kertovat? Mikä kullekin tuntuu tärkeältä? Mikä on yhteistä, jaettua? Mikä yksilöllistä ja henkilökohtaista?

Tapahtuma luo kuuntelulle ja kokemusten jakamiseen omanlaisen tilan.

LISTENING POST OULU 2018 tapahtuman kulku

17.00 Avaus ja johdanto
Työskentelyn perusidea ja tapahtumaan liittyvät käytännön järjestelyt
17.15 Ajankohtaisten kokemusten jakaminen
Osanottajia rohkaistaan kertomaan ja jakamaan kokemuksia ja ajatuksia elämän nykyhetkestä.
18.45 Tauko
19.00 Kokemusten reflektointi
19.30 Seminaarin päätös.

Tapahtuman ohjaajina toimivat

Marianne Tensing (Metanoia Instituutti)
Mikko Oranen (Nuorten ystävät RY)

Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille, joita kiinnostaa ajankohtaisten kokemusten jakaminen ja elämän kysymysten pohtiminen. Ilmoittauduthan kuitenkin oheisella lomakkeella.

    Henkilötiedot

    Nimi (pakollinen)

    Sähköposti (pakollinen)