Artikkelit

Ryhmädynamiikka pandemian keskellä

Atso Juote 9.5.2020

Koronan saapuessa maailman ja Suomen valtasi hätätila. Poikkeusoloilla on taipumus kaivaa meistä esiin alkukantaisia tapoja puolustautua. 

Ryhmädynamiikka on yhden määritelmän mukaan ryhmissä ja laajemminkin yhteisöissä ilmenevien puolustusmekanismien tutkimusta. Nopeissa tilanteissa reagoimme salamannopeasti, ja reagointiin liittyy yleensä tarve suojautua ja varmistella. Yksilötason reaktiot eivät välttämättä eroa ryhmätason reaktioista. Ryhmissä ja yhteisöissä vaikutukset kuitenkin kertautuvat ja voivat olla mittakaavaltaan huikeita. Puolustusmekanismi pitää tässäkin yhteydessä ymmärtää laajasti lajille ja kulttuurille tyypillisinä sisäistyneinä toiminnan muotoina, jotka mahdollistavat nopean sovittautumisen muuttuviin tilanteisiin. Puolustautumisesta ei äkkiä tule mieleen liittyminen, pyrkimys olla arvostettu ryhmän jäsen, rooleissa kasvaminen, kilpailu ja kateus. Ryhmäilmiöitä ne kuitenkin ovat.

Korona-ajan ensimmäisten viikkojen aikana törmäsin joka paikassa asioiden polarisoitumiseen ja kysymysten näyttäytymiseen joko-tai -asetelmina. Toiminta loppuu heti. Kaikkien on mentävä etätöihin. Asiakkaita ei saa tavata. Vähitellen nopeasti tehdyt ehdottamat päätökset ovat törmänneet omaan mahdottomuuteensa ja sekä-että -ajattelu on taas saanut sijaa. Ravintolat ovat kiinni, mutta ne myyvät ruokaa ulos. Perhetyön asiakkaita ei tavata heidän kodeissaan, mutta etäyhteyksiä käytetään ja hiekkalaatikkotapaamisia järjestetään. Työnohjaukset ja neuvottelut ovat siirtyneet videoneuvotteluihin.

Kuten alkukantaiseen suojautumiseen kuuluu, pandemia on saanut monet käpertymään ja vetäytymään kuoreensa. Käpertymisen seurauksena organisaatioiden ja ryhmien reunoilla olevat ovat pudonneet yhteisön tuen ulottumattomiin. Ryhmien, yhteisöjen ja valtioidenkin rajat ovat menneet kiinni.

Minulla on ollut mahdollisuus verrata havaintojani kansainvälisen ryhmädynamiikkaverkoston kollegoiden havaintoihin. Raadollisella tavalla ne ovat yhteneviä. Ainoastaan reaktioiden voima vaihtelee.

Kansainvälisessä tarkastelussa yksi koronaviruksen seurauksia on heimoutuminen. Vertailemme omaa ryhmää muihin ja pelkäämme vierasta. Kun uusmaalaiset saivat kokea eristämisen riemua, somen vääräleuat kaivoivat esiin jo unohtuneen Uusmaalaisten laulun tehden siitä kansallislaulun. Kun eristys päättyi, samat tahot muistelivat Uudenmaan itsenäisyyden aikaa. Huumori on mainio keino helpottaa eristyksen aiheuttamaa ahdistusta. Samalla siinä on aina totta toinen puoli.

Kateus näyttää olevan olennainen osa suomalaista identiteettiä. Yrityksille jaettujen tukien epäoikeudenmukaiseksi koettu jako aiheutti joukkoraivoa. Huomiosta elävä media on ruokkinut kateutta omien ansioiden kasvattamisen toivossa. Tästä raivosta Saska Saarikoski on kirjoittanut mainiosti blogissaan (https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006485918.html). Hän selittää kateuden ja vihan dynamiikkaa surutyön prosessilla. Ensin tulee pelästyminen, sitten kieltäminen, viha, masennus ja hyväksyminen. Omassa ympäristössäni tunnistan pelästyksen, kieltämisen ja vihan. Viimeksi huomasin raivon tarttuneet itseeni. En ollut vihainen tukia saaneille vaan heidän kimppuunsa käyneille. Yhtä kaikki menin ryhmäilmiön ansaan ja annoin itseni samaistua joukkojen tunnetilaan.

Hätä kaventaa ajattelua. Kyky ajatella tulevaisuutta häviää. Terveeksi osoittautunut toimintakulttuuri rajautuu, kun keskitymme selviämään tässä ja nyt. Näin toimintakulttuuri rapautuu. Juuri nyt yhteisöillä näyttää olevan suuria vaikeuksia suunnitella kesälomia tai ensi syksyn toimintaa. Voi olla, että edellä kuvaamani laumaraivo liittyy kadonneisiin tulevaisuuden kuviin. Mieli ei riitä pohtimaan, mitä meneillään olevasta voi seurata puolen vuoden, vuoden tai pidemmällä aika välillä. Milloin nyt tekemättä jääneet työt tulevat tehtäviksi. Milloin voimme ottaa uusia töitä, kun odottamassa olevien töiden ruuhka odottaa purkamista? Miten talouden lamaantuminen vaikuttaa ylipäätään kaikkeen ja minuun. Mitä jos raha ei liiku, kukaan ei maksa ja mitään ei osteta?

Pandemiaan liittyy myös paljon positiivista ja yllättävää. Liikenteen väheneminen vähentää kasvihuonekaasuja? Ehkä polttomoottoriautojen transformaatio saa koronasta vauhtia, kun ihmiset huomaavat, että autoja ei tarvitakaan niin paljon. Hitaasti edennyt digiloikka on oikeasti tapahtunut. Paljon piilossa ollutta osaamista on tullut esille. Monet niistä, jotka eivät koskaan ole tehneet etätöitä, ovat rakastuneet mahdollisuuteen tehdä töitä kesämökiltään käsin. Vielä ennen koronaa etätöiden yhteydessä puhuttiin kontrollista ja epäiltiin ihmisten lintsaavan. Nyt kontrolli on unohtunut ja ollaan kiinnostuneita tuloksista. Ja sitä paitsi työpaikkaa ja työyhteisöä on alettu kaipaamaan. Fyysisen työpaikan arvo on tullut mitatuksi uudella tavalla.

Organisaatiodynamiikan äärellä – Leicester conference 2018: Role, Task and Organization

Atso Juote 20.8.2018

”We are here representing 26 different nationalities.”

Yli kolmessakymmenessä maassa toimivalla Group Relation -liikkeellä on erityinen asemansa organisaatio- ja ryhmädynamiikan tutkimuksessa. Leicester Conference on Tavistock-instituutin kannattelema ikonisen aseman saanut kahden viikon kokemuksellisen oppimisen kansainvälinen areena. Suomesta mukana vuoden 2018  konferenssissa oli kuusi osallistujaa, joista viisi Metanoia Instituutista. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli yli kuusikymmentä.

Group Relation -tapahtumia järjestetään mm. johtajakoulutuksen, yhteiskunnallisten jännitteiden käsittelyn, yhteisöjen kehittämisen sekä ideologisten teemojen ympärillä. Jotenkin aina konferenssit kuitenkin aina heijastelevat paitsi yksittäisen ihmisen kokemuksia myös koko yhteiskunnan ilmiöitä.

”Energy of women leadership and missing men…”

Tämän vuoden Leisester-konferenssin isoja teemoja olivat energinen naisjohtajuus ja sen vastapainona miesten vaikeus löytää rooliaan muutoksessa. Voi olla, että aggressiivisuuteen perustuvan maskuliinisen johtajuuden aika oli jo. Tilalle on tulossa toisenlaista, feminiinisempää ajattelua (vrt. Harari 2016). Itse pohdin, mikä on oma paikkani energisten ja koulutettujen naisten rinnalla. Miten luon rakentavasti tilaa vääjäämättä etenevälle naisten emansipaatiolle?

”How dangerous it is when dynamics of the group are delegated for between the two…”

Monikulttuurisuus ja mekanismit, joilla tuotetaan toiseuden kokemuksia, olivat kaikkien osallistujien nähtävissä ja kosketeltavissa. On tosi hämmentävää huomata, että kaikista hyvistä tarkoituksista huolimatta kannan eurooppalaisen valkoisen keskiluokan tarinaa. Huomaamatta tulemme määritelleeksi muista taustoista tuleville, miten nämä voivat tulla näkyviksi, jopa sen, mikä on sopiva tapa protestoida. Näitä törmäyksiä konferenssissa oli koko ajan valkoisten ja värillisten, juutalaisten, amerikkalaisten, eurooppalaisten ja aasialaisten sekä erilaisten seksuaalisten orientaatioiden välillä. Kuten niin usein konflikteissa, nämä yhteenotot käytiin usein kahden välisinä muiden jäädessä katsomoon.

”I assumed dreams are random and they have nothing to do with organizations…”

Ryhmädynaamisen konferenssin ydintehtäviä on tutkia rooleja ja auktoriteettia sekä niiden määrittymistä. Näkyvää ja piiloista. Tietoista ja tiedostamatonta. Kysymys kuuluu, mitä me edustamme, minkälaisia odotuksia meihin sijoitetaan ja miten me odotuksiin vastaamme. Yllättävintä oli kuulla unista ja löytää niistä kytkentä tapahtumien, toiveiden ja pelkojen välille.

Itselleni merkittävä havainto konferenssin ryhmädynaamisista tapahtumista liittyy ryhmien hyvinvointiin. Yhteisöt, jossa ryhmät ja jäsenet katkaisevat yhteytensä toisiinsa, voivat pahoin. Ne, jotka suostuvat hakemaan yhteyttä toisiin, voivat paremmin. Yhteydet ja keskinäinen vuorovaikutus luovat edellytykset määritellä meihin kohdistuvia odotuksia reaalisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

”When I am challenged, I learn. It makes me think…”

Seminaarin työtavat oli luotu siten, että ne mahdollistivat erilaisten ilmiöiden kohtaamisen sekä älyllisellä että tunteen ja toiminnan tasolla. Kokemuksellisia hetkiä seurasivat reflektion mahdollistavat tilat. Kollektiivista työtä tehtiin erilaisissa kokoonpanoissa 56 ihmisen suurryhmästä neljän hengen pienryhmään. Konsultit ja henkilökohtainen pohdinta mahdollistavat kokemusten käsitteellisen ymmärtämisen.

Vaihtuvat puitteet tuottivat minulle merkittäviä oivalluksia. Esiintyessäni vahvana toisen miehen lempeä puristus olkapäällä sai minut heräämään lohdutuksen kaipuuseen. Jostain syvältä selkälihaksista tullut tunne yllätti minut täysin. Siirtymiset jäsenestä konsultiksi ja taas takaisin sekä vaihtelevat tilanteet ja ryhmät johdattivat pohtimaan oman roolin ottamisen ja siinä pysymisen vaikeutta.

”Supporting, following, testing, how to work in role, was something, which would have lead somewhere else been blocked out…”

Seuraajuus sai käsitteenä minulle aivan uusia merkityksiä. Kyse ei ole ainoastaan suostumisesta johdettavaksi, tilan antamisesta johtajuudelle ja kiltteydestä, vaan myös oman potentiaalin täysimääräisestä käyttämisestä esimiehen ja organisaation tukena. Itseohjautuvuuden vaatima seuraajuus on syntyvän tilan täyttämistä ja vastuunkantoa kokonaisuudesta aivan eri mielessä kuin teollisen ajan työnjaot edellyttivät. Näin seuraajuuden kautta ymmärretyt alaistaidot ovat jotain muuta kuin kiltteyttä.

Konferenssissa keho ja sen tuntemukset saivat aiempaa enemmän tilaa. Sydämen pamppailu, kuristava kurkku tai tasaisen hengityksen tuoma rauha olivat kaikki läsnä. Oman nimen tanssiminen ja laulaminen olivat minulle voimaannutta kokemus. Ei olisi tarvinnut tanssia ja ääntäkin olisi voinut vaientaa, mutta tulipa tehtyä.

“Language is power and competence…”

Ehkä kaikkein voimaikkain kokemus liittyi omaan kieleen. Kerrottuani yhden tapahtuman aikana suomeksi, miten sijoituin suhteessa muihin paikallaolijoihin, sain palautteen, kuinka paljon voimakkaammalta ja pätevämmältä kuulostin kuin toimiessani englanniksi. Samalla havahduin isoon jännitteeseen sisälläni. Kielipuolisuus vie minulta potentiaalista toimijuutta ja pätevyyttä pois. Nyt en puhu pelkästään englannin kielestä vaan myös tieteiden kielistä ja organisaatioiden sisäisistä kielistä.

“Competition and envy inside the groups…”

Itseorganisoituminen on itsestään selvä osa Group Relation -konferensseja. Suomalaisten keskinäisissä keskusteluissa rinnastimme kokemuksiamme itseorganisoitumisesta ja itseohjautuvuuden auvoisuudesta puhuvien evankeliumiin. Totesimme, että itseorganisoitumista kuvaavasta kirjallisuudesta ja osin tutkimuksestakin puuttuvan henkilökohtainen ja kollektiivinen tiedostamaton: toiveet, tarpeet ja intohimot. Ihmisten välinen dynamiikka ja erityisesti piiloinen dynamiikka jäävät lähes kokonaan hämärään – ikään kuin ahdistusta, kilpailua ja kateutta ei olisi olemassa. Näiden näkökulmien käsittelyyn psyko- ja ryhmädynaamisella otteella on paljon annettavaa. Teeman työstäminen jatkuu Metanoia Instituutin konferenssissa ”Itseohjautuvuus haastaa kehittämisen ja johtamisen 7.9.” Helsingissä.

Keskeinen tavoitteeni Leicester-konferenssissa oli kehittää osaamistani konsulttina ja työnohjaajana. Konsultin ammattitaitoon kuuluu rajojen ymmärtäminen, niiden luominen ja ylläpito. Rajojen menettäminen tuhoaa kyvyn toteuttaa tarkoitusta. Arjen yhä verkostomaisemmat työtavat haastavat tutkimaan moninaisten ja jatkuvasti muotoutuvien rajoja osana johtajuutta. Itselleni ehkä kaikkein arvokkainta oli kehittää kykyäni olla kosketuksissa piiloisten prosessien kanssa ja käyttää omia tuntemuksiani apuna ryhmäilmiöiden tunnistamiseen.


Englanninkieliset tekstit ovat osallistujien repliikkejä Leicester Conferenssin 2018 loppukeskusteluista.

Työ ja maailma muuttuvat – millaiseksi me olemme tulossa?

Atso Juote

Teemme töitä tiimeissä ja projekteissa. Ihmiset ympärillämme vaihtuvat. Videoneuvottelut ja muiden sähköisten työkalujen käyttö on arkipäivää. Olemme jäsenenä verkostoissa, joiden jäsenet toimivat fyysisesti erillään joskus hyvinkin kaukana toisistaan.

Jatkuvasti muuttuvissa yhteisöissä identiteetti on meille sekä mahdollistava että meitä suojaava voima. Identiteetti kertoo, mitä kohtaan tunnemme intohimoa, mitä osaamme, mikä on tehtävämme työyhteisön jäsenenä ja lopulta, miten me vastaamme asiakkaittemme odotuksiin. Millaista valtaa käytämme, mihin suostumme ja mille olemme lojaaleja?

Väljästi määriteltynä sosiaalisessa identiteetissä on kysymys tunnepitoisesta ja merkityksellisestä havahtumisesta siihen, että kuuluu johonkin ryhmään, kuten Leena Ruopsa selvitti viime vuonna ilmestyneessä väitöskirjassaan.

Identiteettiin liittyy tarve kohottaa itsetuntoa, säilyttää hallinnan ja kontrollin tunne, pitää kiinni moraalijärjestyksestä, pienentää epävarmuutta ja ylläpitää jatkuvuutta. Osana sosiaalista identiteettiä pyrimme pitämään kiinni siitä, minkä koemme omaksi minäksemme. Toimijuus – kyky olla aktiivinen yhteisön jäsen – määrittää, olemmeko muiden vietävissä vai määrittämässä sitä, mitä me olemme.

Ihmisen kyky liittyä ja samaistua erilaisiin ryhmiin ei tuota pelkästään hyvää ja kaunista. Minkä tahansa ryhmän keskeinen ominaisuus ja olemassaolon ehto on toiseus. Ajatukseen meistä sisältyy väistämättä oletus muista. Ja nuo muut ovat aina erilaisia, meistä poikkeavia. Ryhmät ovat kykeneviä pahaan. Yhteisen nimissä  kadottavat kykynsä arvioida, mikä on hyvää, kaunista ja totta. Virheitä katsotaan läpi sormien. Muiden kokemuksia ja ajatuksia ei oteta vastaan. Ympärillämme on jatkuvasti esimerkkejä siitä, miten muihin suhtaudutaan ylenkatsoen ja syrjien.

Organisaatiodynaamiset tapahtumat ovat tutkimusmatkoja identiteettien syntymisen ja muotoutumisen maailmaan. Mitä meille tapahtuu, kun liitymme ja olemme dialogissa? Mitä minusta häviää, kun jään vuoropuhelun ulkopuolelle? Mitä erilaiset tilanteet meistä esiin houkuttelevat. Jälleen ensi kesänä 15.-18.6. kaikilla identiteettimatkaajilla on mahdollisuus olla mukana Tavistock-seminaarissa.

Aikamme suuria kysymyksiä on kyky liittyä ja samalla säilyttää oma autonomia. Jotta me voisimme olla sekä mukana, että tuottaa hyvää.

Atso Juote

Tavistock-seminaarin johtaja 2017

Organisaatioanalyytikko

Metanoia Instituutti

Kuva by Freepik

Kokemuksesta oppiminen konsultin ja työnohjaajan työkaluna

Atso Juote 20.10.2016

Kokemuksellisen oppimisen pohdiskelulla on pitkä perinne. Wilfred Bion (1962) käsitteli kysymystä ihmisen tunteiden ja ajatusten välisestä vuoropuhelusta kirjassaan Learning from experience. Tunne-elementeissä piilee tiedostamaton, tietoiset ajatukset tekevät näkymättömästä näkyvää. John Dewey pohti kokemuksesta oppimista jo 1917 (esim. Alhainen 2013). Hän kehitteli erilaisia käytännön elämää hyödyntäviä oppimisen muotoja ja loi mm. projektioppimisen mallin. Dewey huomasi, että todellista oppimista syntyy vasta, kun omat toimintatavat ja uskomukset joutuvat ristiriitaan todellisuuden kanssa. Ristiriitaa Dewey pyrki ratkomaan reflektiivisen oppimisen mallilla. Dewey etsi ratkaisu kysymykseen, kuinka sokea, rutinoitunut tai auktoriteettiin nojaava toimintatapa voidaan korvata älykkäällä, toimintaa ja maailmaa muuttavalla tavalla.

Omalla tielläni prosessikonsultiksi monet keskeiset itsensä haastamisen ja oppimisen kokemukset liittyvät Tavistock-seminaareihin. Group Relation -perinteen tunnetuin ilmiasu ovat ryhmädynaamiset konferenssit. Itselläni on ollut ilo osallistua useisiin tällaisiin tapahtumiin sekä Suomessa että Euroopassa.

Ensimmäinen kokemukseni ryhmädynamiikan maailmasta on Barcelonasta. Pääasiassa espanjan-, katalonian- ja ranskankielisessä tapahtumassa englannin kieli oli marginaalissa ja suomi erikoinen kuriositeetti. Nykyinen pakolaiskeskustelu on saanut minut palaamaan tuossa konferensseissa kohtaamiini ulkopuolisuuden ja turvattomuuden kokemuksiin. Osana konferenssin työskentelyä toteutettiin itseorganisoitumiseen perustuva yhteisön elämää tutkiva tapahtuma. Tapahtuman ohjeet annettiin kataloniaksi. Piipitystä muistuttanut pyyntöni saada ymmärrettävämmät ohjeet kuitattiin kommentilla, että minulla on kaikki resurssit ottaa selvää, mistä on kyse. Hämmennyksestä toivuttuani pelastauduin mukaan ryhmään, joka suostui työskentelemään englanniksi. Ryhmän nimeksi tuli Tryangel. Hakiessamme ryhmän toiminnalle suuntaviivoja, saimme ryhmäämme auttaneelta konsultilta kehotuksen kokeilla toista näkökulmaa: ”Try an other angel”. Ohje on ohjannut pysyvästi työtäni.

Eräässä seminaarissa päädyin käymään viisauskamppailua parin kollegan kanssa. Löysin itsestäni äärimmäisen kilpailullisen ja dominoivan minän. Toisten kuuntelemisesta ja dialogista ei ollut tietoakaan. En välttämättä ollut löydöksestä kovin imarreltu, mutta havainto on auttanut minua ymmärtämään, miksi ajoittain provosoin joitakin vastaaville kamppailuille alttiita. Halutessani voin tätä myös säädellä.

Yhteisöjen dynamiikan henkilökohtaiset ja subjektiiviset ulottuvuudet ovat olleet minulle loputon oppimisen aarreaitta. Kerran tuohtunut kollegani selitti, miten johto oli kohdellut häntä ja hänen ryhmäänsä epäoikeudenmukaisesti ja tylysti. Kun ihmettelin väitteen todenperäisyyttä, kollegani osoitti muistikirjaa ja sanoi: ”Se on totta. Katso itse. Kirjoitin kaiken ylös.”

Toisella kerralla seurasin ryhmää, joka halusi tutkia ulkopuolisuutta. He kieltäytyivät asettumasta tyypillisen organisaation rakenteisiin. Eipä mennyt montakaan hetkeäkään, kun ryhmää alettiin muiden toimesta kutsumaan pakolaisiksi, kulkureiksi tai asunnottomiksi. Olipa joku maininnut mustalaisleirin. Olin saanut oppitunnin projektioista ja projektiivisesta identifikaatiosta. Siitä, miten metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Ja miten vaikeaa syntyneestä asetelmasta oli pyristellä irti.

Yhteisödynamiikan keskeisiä kysymyksiä on roolin otto, oman auktoriteetin käyttö ja sen haasteellisuus. Virran vietäväksi on helppo heittäytyä. Paljon vaativampaa on pyrkiä muuttamaan virran kulkua ja yrittää sopia pientä ryhmää suuremmasta yhteistyöstä. Arjessa kokemani hankaluuden on pukenut teoriaksi Niklas Luhman (1990).

Organisaatiodynaamisille tapahtumille tyypilliset suurryhmäistunnot ovat tuoneet esiin yhteisöllisen alitajunnan merkityksen. Muistan nähneeni unen, jossa kummitteli luku 11. Aamun suurryhmäistunnossa huomasin istuvani kasvokkain 11 vierekkäin istuvan miehen kanssa. Samassa istunnossa puhuttiin konferenssin vaietuista ja näkymättömissä olevasta. Homoerotiikka oli voimakkaasti läsnä. Vaietun työstäminen jatkui konferenssin värillisten osanottajien mielenosoituksella valkoista ylivaltaa vastaan. En ollut ymmärtänyt kuuluvani sortajiin. Yhteisöt eivät yleensä ole sitä, miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät. Minun normaalini ei ole muiden normaalia.

Minulle kokemuksesta oppimisen suurin harha on ollut ajatus ulkopuolella pysymisestä. Vielä kertaakaan en ole pystynyt olemaan mukana ryhmäprosessissa siten, että se ei olisi koskettanut minua, imenyt mukaan ja asettanut positioon. Suhtaudun epäilevästi niihin, jotka sanovat, että asiakasyhteisöt eivät vaikuta heihin. Kun imusta ei ole voinut pyristellä irti, keinoksi ymmärtää menossa olevaa on minulle muodostunut reflektio ja pyrkimys tehdä näkyväksi tiedostamatonta. Dynamiikkaa voi ymmärtää vain olemalla siinä mukana. Reflektio taas edellyttää vetäytymistä suvantokohtiin tai asettumista hetkeksi katsomoon.

Omia ja muiden auktoriteetteja, riippuvuuksia, sokeita pisteitä ja rutinoituneita käytänteitä voi tulla tutkimaan ja muuttamaan Metanoian järjestämään ”Valta, tunne ja lojaalisuus” -Tavistock-seminaariin. Seminaari pidetään 15.-18.6.2017 Järvenpäässä.

Tapahtumat

Ryhmädynamiikan koulutus

Ryhmädynamiikkaa käynnistyy heti kun ryhmä syntyy ja elää ryhmässä ryhmän päättymisen asti. Muutokset ja jatkuvat vaihtelut liittyvät ryhmän jäsenten keskinäisiin suhteisiin, työtehtäviin, työnjakoihin, valtaan, asemiin, ryhmäläisten intresseihin jne.

Voiko ryhmädynamiikkaan vaikuttaa? Voiko sitä muuttaa, nopeuttaa tai korjata? Millaisia mahdollisuuksia ryhmän vetäjällä on toimia niin, että ryhmä kasvaisi hedelmälliseksi kokonaisuudeksi ja täyttäisi ryhmän perustamisen tarkoituksen mahdollisemman hyvin?

Koulutuksessa tarkastelemme ryhmädynaamisia ilmiöitä yksilön, ryhmän ja organisaation näkökulmasta. Käymme läpi käsitteitä, jotka hahmottavat ryhmän työskentelyn ominaispiirteitä ja vaiheita ja kuvaavat ihmisten yhdessäolon dynamiikkaa. Ryhmädynamiikka avautuu parhaiten niille ohjaajille, jotka pystyvät havainnoimaan eläviä ryhmätilanteita, muodostamaan hypoteeseja ryhmäilmiöstä ja kokeilemaan vaikuttamismahdollisuuksia.

Päivän teemat:

I Ryhmä ilmiönä ja liittymisen haasteet

  • Mikä on ryhmä? Millaisia ryhmiä on?
  • Miten ryhmiin liitytään?
  • Mikä ryhmää organisoi?

II Ryhmäilmiöt

  • Tietoinen ja tiedostamaton ryhmässä
  • Tuckman – ryhmä prosessina
  • W. Bion – perusoletustilat /pako perustehtävästä
  • Ryhmä roolien vuoropuheluna

III Ohjaajan interventiot

  • Miten ryhmädynamiikkaan voi vaikuttaa?
  • Voiko ryhmäprosessia jouduttaa?
  • Voiko tiedostamatonta käsitellä?
  • Käsitteet ja teoria – ryhmädynamiikan silmälasit

Päivän rakenne

Klo 9.30                               Aloitus

Klo 11.30-12.30                  Tauko

Klo 15.30                             Päätös

Käymme päivän aikana lävitse teemat ja tauoittamme työskentelyn sopivasti.

Vetäjät

Koulutuksen vetäjinä ovat Atso Juote ja Marianne Tensing. Molemmat kouluttajat ovat tehneet työnohjaus- ja konsultaatiotyötä ryhmien ja työyhteisöjen kanssa lähes 20 vuotta. He ovat tässä työssä tehneet havaintoja pitkistä ja lyhyistä ryhmäprosesseista sekä omalla ohjaustaidollaan vaikuttaneet ryhmäkokonaisuuden toimintaan. Heillä on siis merkittävää tietotaitoa ymmärtää organisaatioiden, ryhmien ja yksilöiden kompleksista dynamiikkaa.

Hinta  ja ilmoittautuminen

Koulutuksen hinta on 220 + alv 24%.

    Tiedot kerätään asiakasrekisteriin ja niiden käytössä noudatetaan tietosuojaehtojamme.

    Henkilötiedot

    Nimi (pakollinen)

    Titteli / tehtävänimike

    Organisaatio

    Kotiosoite

    Postinumero ja -toimipaikka

    Puhelinnumero (pakollinen)

    Sähköposti (pakollinen)

    Laskutusosoite (mikäli eri kuin osoitteesi)

    Nimi

    Osoite

    Postinumero ja -toimipaikka

    Puhelinnumero

    Sähköposti

    Lisätietoja

    (osallistuminen Metanoian koulutusohjelmaan)