Artikkelit

Ryhmän etätyönohjaus vaatii ohjaajalta aktiivista vuorovaikutuksen säätelyä

Risto Puutio 17.10.2022

Blogisarja etätyönohjauksen vuorovaikutuksen tutkimuksesta jatkuu:

Monikaan työnohjaaja ei enää luopuisi mahdollisuudesta järjestää työnohjauksia etänä. Tätä kokemusta voi hyvin ymmärtää, sillä etätapaamisiin liittyy käytännön hyötyjä ja niistä on saatu myönteisiä kokemuksia. Toisaalta videovälitteinen vuorovaikutus vaatii ohjaajalta (ja osallistujilta) myös uusia vuorovaikutuksellisia käytänteitä. 

Aineistomme etäohjaustapaamisten videotallenteiden laadullinen analyysi osoittaa, että toimivan yhteistyösuhteen rakentaminen etävälitteisesti edellyttää ohjaajalta tekoja kutsua ryhmäläisiä asettumaan yhteisen aiheen äärelle. Ohjaajan on autettava osallistujia rajaamaan huomiotaan ohjaustilanteeseen ja esimerkiksi pyydettävä sulkemaan muita ruutuja silmien ulottuvilta. Ohjaajan on houkuteltava jokaista tuottamaan puhetta työnohjauksellisen virityksen synnyttämiseksi sekä kuuntelemaan tarkasti muita. Suoran katsekontaktin puuttuminen ja kehon liikkeiden rajautuminen pois videokuvasta merkitsevät, että osallistujat eivät voi tarkistaa toistensa kehollisista reaktioista, miten omat sanomiset otetaan vastaan. Tutkimukseen osallistujat mainitsivat erikseen tällaisen epävarmuuden kuormittavuuden: ”ymmärsivätköhän muut mitä tarkoitin?”. Ohjaajan tehtäväksi tuleekin ohjauskeskustelun vastavuoroisuuden edistäminen. Ohjaajan kysymys ”mitä muut kuulivat tässä” tarjoaa yhden esimerkin edistää osallistujien kokemusta kuulluksi tulemisesta. 

Kuulluksi tuleminen ja keskustelun vastavuoroisuus ovat edellytyksiä sille, että työnohjauksessa voidaan puhua henkilökohtaisella tasolla. Etäohjauksessa ohjaajan tehtäväksi tulee tämän vuoksi huolehtia myös siitä, että henkilökohtaiseen puheeseen vastataan riittävästi henkilökohtaisella puheella. Ohjaajalle tämä tarkoittaa tehtävää kutsua ihmisiä käyttämään puheenvuoroja, joissa jaetaan henkilökohtaista kokemusta. Pelkkä asioiden nimeäminen ja niiden pohjalta jutustelu eivät vielä tee keskustelusta työnohjausta. 

Myös ohjauskeskustelun aiheiden valinta vaatii lähiohjauksesta erottuvia otteita. Lähiohjauksessa syntyvä spontaani sosiaalinen tilanne tuottaa usein jo ensimmäiset vihjeet siitä, millaisia aiheita on nousemassa ohjauksen näyttämölle. Etäohjauksessa tällaisen vapaan keskinäisen vuorovaikutuksen virittämiseen, arkikielisesti lämmittelyyn, tarvitaan aktiivista arjen kuvausten esiin houkuttelemista. Aiheiden esiin houkuttelemisen ohella ohjaajan on saatava ryhmä työstämään valittua aihetta. Tähän tarvitaan vuorovaikutustekoja, joiden avulla ohjaaja aktiivisesti haastaa muita kommentoimaan kuulemaansa ja jakamaan omakohtaisia havaintojaan samasta aiheesta.

Kokemus työnohjauksen toimivuudesta syntyy ryhmissä usein vertaiskokemusten jakamisesta ja vertaisilta saadusta tuesta sekä ideoiden yhteisestä kehittelystä. Yhteistä oppimista ja uuden ymmärryksen muodostumista edistääkseen työnohjaajan on hyvä kutsua ohjattavia tarkastelemaan keskustelun kohteena olevaa aihetta eri näkökulmista. Ohjaajan tehtäväksi tulee myös ”kääntää” ohjaajan kysymyksiin ryhmän jäseniltä saatuja vastauksia takaisin ryhmälle. Puheenvuorojen ohjautuessa etätapaamisissa herkästi työnohjaajan kautta, ohjaajan tulee aktiivisesti tukea  yhteistä pohtimista edistävän refleksiivisen tilan syntymistä. Tämä voi edellyttää työnohjaajalta keskustelun järjestyksen luomista siten, että ei-tietäminen, ääneen pohdiskelu ja yhdessä ajattelu tulevat kuvatuksi odotettuina ja toivottuina työnohjaukseen osallistumisen tapoina. Aiheesta on tulossa tutkimusartikkeli.

Tutkimushanke tuo näkyville monia erilaisia vuorovaikutuksen tehtäviä, joita ohjaajalle rakentuu videovälitteisissä keskusteluissa. Tämä ei siis tarkoita, ettei  etäohjaus voisi muodostua yhtä lailla antoisaksi osallistujille kuin lähiohjaus. Havaintojemme mukaan välineen merkitys vähenee sitä mukaa, kun etäohjauksen erityispiirteet kyetään huomaamaan ja niitä luovasti hyödyntämään. 

_ _ _

Metanoia Instituutti on mukana etäyhteydellä toteutettavan ryhmätyönohjauksen vuorovaikututusta tarkastelevassa tutkimushankkeessa “Työryhmien etäpalaverien kuormittavuuden vähentäminen ja hyödyllisyyden lisääminen fysiologisten mittareiden avulla”, jossa analysoidaan yksityiskohtaisesti keskusteluiden vuorovaikutusta, koettua hyödyllisyyttä ja kuormittavuutta kyselyiden, videotallennettujen ryhmäohjausistuntojen ja niihin liittyvän fysiologisen mittausten avulla. Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa Jyväskylän yliopistosta on mukana tutkijaryhmä, johon kuuluvat tutkimuksen johtaja, apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri, projektitutkija, PsT Mikko Pohjola, apulaisprofessori Miriam Nokia, akatemiatutkija Miiamaaria Kujala sekä yliopisto-opettaja Joona Muotka. Hankkeessa on mukana myös Oulun yliopisto.

Tilanteesta toiseen, asiasta kymmenenteen – kuinka luotsata siirtymää työnohjauskeskusteluun?

Risto Puutio 18.2.2022

Blogisarja etätyönohjauksen vuorovaikutustutkimuksesta jatkuu: 

Etäajan työnohjauksissa tutuksi tullut tilanne: osallistujat ilmaantuvat yhteiseen työskentelyhetkeen omilta ruuduiltaan, kuka työpaikaltaan, kuka kotoaan käsin. Emme ohjaajina tiedä, kuka heistä hyppää virtuaalitilaan suoraan toisesta kokouksesta tai juuri päättyneestä asiakastilanteesta tai kuka on voinut rauhassa orientoitua alkavaan ohjauskeskusteluun. 

Tutkimusaineistossa havaitsimme, että ohjausta edeltävillä olosuhteilla on yhteys ohjauksen koettuun toimivuuteen. Mitä kuormittavammaksi osallistujat kokivat ohjausta edeltäneen työtilanteensa, sitä heikommaksi he arvioivat työnohjauskeskustelun yhteistyösuhteen. Arjen tiivistahtisuus vaikuttaa siten myös ohjausvuorovaikutuksen kokemukseen. 

Havainto nostaa esiin kysymyksen, kuinka voimme auttaa ohjattaviamme siirtymässä: irtautumaan edellisestä työskentelystä ja tulemaan läsnä olevaksi työnohjaukselle. Tunnistimme tutkimusaineistostamme kolme keinoa onnistuneelle siirtymälle ryhmätyönohjaustilanteissa. 

  1. Rentoutushetken järjestäminen.  Toteutimme ohjausten alussa rentoutumishetken, jossa osallistujat saivat ensimmäiseksi sulkea silmänsä ja kameransa ja keskittyä hengitykseen kahden minuutin ajaksi. Fysiologinen mittaus osoitti osallistujien syketason johdonmukaisesti laskevan. Usein osallistujat myös mainitsivat rentoutumishetken yhdeksi työnohjausistunnon hyödyllisimmistä hetkistä.
  2. Alkukierroksen järjestäminen mielessä olevan akuutin tunnistamiseksi. Kun jokainen saa jakaa päällimmäisiä kokemuksiaan ja puhua vapaasti, rakentuu tilaa mielessä tapahtuvalle asettumiselle. Tätä näyttäisi tukevan ohjaustyyli, jossa ohjaaja aktiivisesti houkuttelee jokaista osallistujaa puhumaan omista, sen hetkisen virityksensä kannalta olennaisista aiheista. 
  3. Ulkoisten olosuhteiden säätäminen. On tärkeää, että osallistujat voivat asettua ruuduillensa ilman, että he altistuvat muille, yhteisen työskentelyn kanssa kilpaileville virikkeille. Edellytykset hyvälle siirtymälle ovat silloin paremmat kuin tilanteessa, jossa keskittyminen katkeaa ohjauksen aikana ruudulle tipahteleviin sähköposteihin tai työpaikan Teams-viesteihin. Joskus ulkoisilta häiriöiltä ei voi välttyä, jos kotona on etätyöläisen lisäksi esimerkiksi hoivaa tarvitseva sairastunut lapsi, tai palaveriin osallistuminen tapahtuu yhteiskäyttöisestä työtilasta. Puhumalla näistä olosuhteista ohjaustilanteen alkaessa luomme tilan sille, että alkavassa ohjauksessa on mahdollisuus ja lupa irtautua välittömästä reagoinnista ja asettautua keskusteluun omalle hyvinvoinnille sopivalla tavalla. Samalla voidaan sopia, miten toimitaan, jos häiriöiden välttäminen ei olosuhteiden vuoksi ole kokonaan mahdollista.

Siirtymän kysymykset nostavat laajemmin esiin sosiaalisen kontrollin merkityksen etäpalavereissa. Koska etäyhteys ei tuota samanlaista, välitöntä osallistumista säätelevää kontrollia, tarvitaan erillisiä tekoja vahvistamaan osallisuutta. Etätilanteiden alut viestivät parhaimmillaan välittämisestä: siitä, että tulemme yhteen jakaaksemme tärkeitä asioita ja oppiaksemme yhdessä!

– –

Metanoia Instituutti on mukana etäyhteydellä toteutettavan ryhmätyönohjauksen vuorovaikututusta tarkastelevassa tutkimushankkeessa, jossa analysoidaan  yksityiskohtaisesti keskusteluiden vuorovaikutusta, koettua hyödyllisyyttä ja kuormittavuutta, sekä mitataan osallistujien sykettä. Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa Jyväskylän yliopiston osalta on mukana tutkijaryhmä, johon kuuluvat apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri, projektitutkija Mikko Pohjola, dosentti Miriam Nokia sekä yliopisto-opettaja Joona Muotka. Hankkeessa on mukana myös Oulun yliopisto. Hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto.