Tukka putkella Teamsissa – etäpalaverit haastavat koherenssin kokemusta

Risto Puutio 5.11.2021

Asiakkaani kuvasi illansuussa alkaneessa työnohjauksessa menneensä päivän ”tukka putkella”. Sitten hän havahtui sanoihinsa ja tarkensi: ”jos nyt Teamisissa ruudulta toiselle hyppelemisestä paikallaan istuen näin voi sanoa”.  Hän haki sanoja kokemukselleen etäpalavereissa osallistumisesta ja sen haasteista. 

Verkkopalaverien vuorovaikutusta tarkastelevassa tutkimusryhmässä hahmottelimme etätyönohjauksen haasteita koherenssin käsitteen avulla. Koherenssilla viittaamme mielekkyyden, eheyden ja ymmärryksen syntymisen kokemukseen. Koherenssin horjuminen – ja kun tämä toistuu päivän aikana useita kertoja – vaikeuttaa yhdessä tekemisestä syntyvää energisoitumisen kokemusta. Tällä taas on seurauksia siihen, kuinka hyödyllisenä työskentely koetaan ja kuinka tuloksellista työ viime kädessä on. 

Tutkimusaineistosta tekemiemme havaintojen mukaan verkkovälitteisessä työskentelyssä erilaiset tekniset häiriöt toistuvat usein. Keskustelun koherenssi ei kuitenkaan näyttäisi välttämättä häiriintyvän esimerkiksi yhden osallistujan kuvan jäätymisestä, mikäli keskustelun aihe koetaan omakohtaiseksi ja tärkeäksi. Tällöin keskustelijat osallistuvat keskusteluun omaa ”ääntään” käyttäen eli puhumalla teemasta omasta puolestaan. Etätyönohjauksissa tämä tarkoittaa keskustelutapaa, jossa osallistujat alkavat myös esittää toistensa puheenvuoroista tarkentavia kysymyksiä. Työnohjaajan tekemillä yhteenvedoilla ja sanotun uudelleen muotoilulla näyttää niin ikään olevan koherenssia lisäävä vaikutus keskusteluun.

Yksi olennainen ero ohjauksessa etä- tai lähikontaktissa on siinä, kuinka ohjaajina voimme puuttua keskustelun koherenssia horjuttaviin tapahtumiin. Siinä missä kasvokkaisessa kontaktissa on usein mahdollista keskustella esimerkiksi läsnäolon vaihteluista, joudumme verkkopalavereissa tyytymään summittaiseen tulkintaan ”verkon ongelmista”. Näin silloinkin, kun joku osallistujista on voinut vain päättää blokata kuvan ja äänen keskittyäkseen johonkin kotiympäristön tarpeeseen tästä erikseen numeroa tekemättä. 

Siinä missä etävuorovaikutus on uusi ilmiö, on kasvokkainen vuorovaikutus ihmiskunnan historian mittainen asia. Vuosisatojen saatossa onkin kehittynyt monia sosiaalisia rituaaleja ja käyttäytymistä sääteleviä koreografioita yhteisesti jaetun todellisuuden tuottamiseksi ja ylläpitämiseksi. Vähitellen myös etäyhteyteen perustuvissa kohtaamisissa ollaan oppimassa rituaaleja ja keinoja, joilla turvataan yhteenkuuluvuuden kokemusta ja yhteistyön tuntua ja siten tuotetaan koherenssia keskusteluihin. Tutkimusaineistomme etätyönohjauksesta videotallenteineen ja fysiologisine mittareineen tarjoaa yhden mahdollisuuden lisätä tietoamme etävuorovaikutuksen onnistumisen ehdoista ja siten etätyökulttuurin edistämisen keinoista. 

Ehkä asiakkaani tukka ei Teams-päivän jäljiltä ollutkaan putkella vaan kenties takussa ja hiukset haroillaan siitä psyykkisestä ponnistelusta, johon osallistujat joutuvat , kun he pyrkivät ruudun välityksellä luomaan ja säilyttämään koherenssin kokemustaan. Jatkamme tutkimustyömme edistyessä havaintojemme jakamista työelämätoimijoille ja tässä blogissa erityisesti ohjausalan ammattilaisille. 

—-

Metanoia Instituutti on mukana etäyhteydellä toteutettavan ryhmätyönohjauksen vuorovaikututusta tarkastelevassa tutkimushankkeessa, jossa analysoidaan  yksityiskohtaisesti keskusteluiden vuorovaikutusta, koettua hyödyllisyyttä ja kuormittavuutta, sekä mitataan osallistujien sykettä. Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa Jyväskylän yliopiston osalta on mukana tutkijaryhmä, johon kuuluvat apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri, projektitutkija Mikko Pohjola, dosentti Miriam Nokia sekä yliopisto-opettaja Joona Muotka. Hankkeessa on mukana myös Oulun yliopisto. Hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto.  

0 kommenttia

Kirjoita kommentti

Haluatko liittyä keskusteluun?
Kommentoi vapaasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.