Risto Puutio 27.3.2013. Osallistuin tammikuussa järjestettyyn Social Dreaming -seminaariin Ylitorniolla. Kolmipäiväinen tapahtuma toteutui 7 osallistujan ryhmällä. Nyt, maaliskuun lopulla huomaan palaavani ajatuksissani uudelleen uniin, joita näin seminaarin aikana ja joiden ääressä yhdessä ryhmänä olimme. Omat uneni olivat kuin lyhytelokuvia, joihin kaikki olennainen elämäntilanteestani oli kiteytetty. Jollakin tavalla saatoin ryhmässä tapahtuneen unien koskettelun – unennäkijää arvostavan puhumisen ja unen maisemien jaetun, ihmettelevän katselemisen ja kuuntelun – kautta nähdä uneni myös rohkaisuna itselleni. Unen kuva jäi mieleen ja tuntuu pysyvän siellä hyvin, se on kuin muistijälki johon voin palata toistamiseen. Luultavasti myös muille kävi samoin. Jakaminen ja unien katselu yhteisenä kokemuksena tekee omasta sisäisten mielikuvien maailmasta todellisemman ja huomaamisen arvoisen. Se kantaa arkeani tavalla, joka lisää omaa uskoani sisäisen maailman viisauteen ja kokemusten jakamisen arvoon.
Social Dreaming -seminaari on luvassa jälleen kesäkuussa. Seminaari toteutetaan siis valoisimpaan aikaan vuodesta kun taas tässä kertomani toteutui pimeimpään vuodenaikaan. Yllättäen ”pimeys”-seminaarin äärellä olessamme arktinen valo näyttäytyi kirkkaana. Muistikuvaksi Ylitorinolta jäikin kuulaan talvipäivän valo.