Jukka-Pekka Heikkilä 

Päivän päätteeksi tulemme yhteen ja pysähdymme tutkimaan kokemuksia ja ajatuksia päivän ajalta: mikä on ollut tuttua ja mikä on ollut poikkeavaa, mikä on tuntunut helpolta hyväksyä tai mikä on tuntunut erilaiselta, jopa häiritsevältä.

Ajattelen särön ja häiriön olevan poikkeamia jostakin tutusta ja odotetusta. Särö on merkki toisenlaisesta. Sen ilmaantuminen voi olla odotettu merkki muutoksen ja uudistumisen mahdollisuudesta tai se voi merkitä ongelmaa, haurastumista ja tarvetta korjaaville toimenpiteille.

Kompleksisissa systeemeissä säröily on ennen kaikkea merkki elävästä prosessista. Se kertoo kompleksisen systeemin monimuotoisuudesta ja sen jatkuvasta kehittymisestä erilaisuuksien jännitteessä. Särö on uutta tietoa, joka luo liikettä yhteistyöhön, tarvetta muotoilla toimintaa ja ajattelua toisin.

Kompleksisuus ajattelutapana auttaa ymmärtämään, miten säröjen ja konfliktien kanssa voi elää ja jopa nauttia rakennetun ja suunnitellun muuttumisesta ennakoimattomasti. Säröily voi johtaa systeemin resilienssin kasvuun. Luonnossakin ekologisesti elinvoimaisimmat alueet sijaitsevat alueilla, joissa erilaiset luonnon ympäristöt kohtaavat saaden toisensa säröilemään, kuten joen kohdatessa suistoalueella meren.

Säröt hahmottuvat sosiaalisessa systeemissä osana muutosprosesseja. Ne ilmaantuvat merkkeinä mahdollisista käännekohdista kutsuen merkityksien luomisen dialogiin. Särö voi olla merkki perhosesta tai linnusta, joka on kuoriutumassa kuorensa alta. Samoin se voi olla palaverissa merkki innovatiivisesta toisin näkemisestä ja keskusteluroolien muodostaman kaavan rikkoutumisesta. Särö on mahdollisesti avaus uudenlaiseen vuorovaikutuksen maailmaan.

Säröily kutsuu näkemään maailmaa ja organisaatioita enemmän prosesseina ja ilmiöinä kuin paikallaan olevina asioina ja ominaisuuksina. Maailma ja todellisuus hahmottuvat säröilevänä muotoaan muuttavana prosessina, joka on jatkuvassa joksikin tulemisen tilassa.

Organisaatioissa eletään tällä hetkellä jatkuvasti monissa muutoksissa ja ne säröilevät muotoaan muuttaen – ovat jatkuvassa tulemisen tilassa. Työyhteisöjen säröily ja konfliktit voivat auttaa meitä näkemään yhteisöjämme enemmän prosesseina ja kysymään ajattelussamme, mitä meistä on tulossa juuri nyt ja miten se tapahtuu. Unohtamatta kysymystä, mitä meistä voisi tulla juuri nyt, näiden ajatusten ja kytkentöjen virrassa. Ja miten voisimme olla toisella tavalla liittyneinä toisiimme ja mitä meistä silloin voisi tulla.

Tervetuloa siis tulemisen työpajaan päivän päätteeksi!

Jukka-Pekka Heikkilä, PsM, organisaatiokonsultti FINOD, senior coach

Jukka-Pekka on kiinnostunut erilaisten luonnollisten systeemien toimintalogiikkojen soveltamisesta organisaatioiden ja yhteisöjen kehittämistyöhön. Pitkäaikaisen teoreettisen työn tuloksena hän on löytänyt yllättäviä näkökulmia yhdistää yksilöllistä ja ainutlaatuista yhteisölliseen osaamiseen. Haasteellisten yhteistyötilanteiden sulattaminen on yksi monista Jukka-Pekan vahvuusalueista. Jukka-Pekan työssä näkyy vahva uskomus siihen, että tulevaisuus tai muutos kutoutuu pikkuhiljaa tilanteista, joissa jokainen keskustelu on muutoskeskustelu.