Seminaari pidetään Nykytaiteen museo Kiasman seminaarisalissa, Helsingissä

Klikkaa tästä ja ILMOITTAUDU 9.10.2013 mennessä

Lataa PDF-esite

Metanoia Instituutin teemaseminaarit nostavat vuorollaan tarkasteltavaksi jonkin työnohjaustyön erityisteeman ja ydinkysymyksen –  yksinkertaisen tai kompleksisen. Inhimillinen kokemus ja sen paikka organisaatiossa on seuraavan seminaarin ydinteema. Kokemus on läsnä kaikessa mitä teemme ja kaikki organisaatiossa tuotettu synnyttää kokemuksia. Kokemuksen hyödyntäminen on aikamme työelämämurroksessa vaikea tehtävä. Olemme havainneet, että organisaatiot yleensä sivuttavat tai karkottavat kokemuksen ja sen kuuntelemisen. Ihmettelemme – miksi?

Seminaari on tarkoitettu työnohjaajille /konsultteille ja kaikille, jotka kohtaavat töissä kompleksisia tilanteita ja pyrkivät selviytymään niistä. Seminaari rakennetaan mahdollisuudeksi pysähtyä omien ja kollegoiden kokemusten ääreen, kuunnella ja ajatella yhdessä tieteen ja filosofian määritelmiä ja sanotuksia sekä löytää itsensä uusien oivallusten valossa.

Tulokulmia ja ajattelemisen haasteita seminaarissa tuovat Leila Keski-Luopa, Timo Latomaa, Maija-Leena Setälä, Marianne TensingTimo Totro; Maarit Vainio ja Liisa Vilppola.

OHJELMA

Torstai 17.10.2013

Klo 10.00          Orientoituminen seminaariin.

Klo 10.30         “Pimeän aineen kartta” Higgsin hiukkanen ja inhimillinen kokemus. LiM, organisaatiokonsultti FINOD, työnohjaaja Marianne Tensing.

Klo 10.45          Karmaiseva kokemus – case-työskentely. KM, tarinateatteriohjaaja, työnohjaaja, taiteilija, erityisopettaja Liisa Vilppola.

Klo 12.00          Lounas

Klo 13.00          “Koodattu” kokemus: Kokemus semioottisena ilmiönä. FT, KL, PsM, yliopistonlehtori Timo Latomaa, Oulun yliopisto

Klo 14.45         Tauko

Klo 15.15-16.45   Sisäisen kuuntelu. Miten meditaatio avaa mieltä? FM, jooga- ja meditaatioohjaaja, muistelukirjoittamisen opettaja Maarit Vainio

NB! Seminaarin osallistujilla on mahdollisuus kokea ja vaikuttua Kiasman taidenäyttelyn annista. Kotimaisen nykytaiteen klassikot nähdään rinnakkain Kiasman kokoelmien tunnettujen kansainvälisten teosten ja uusimpien hankintojen kanssa.  Kiasma Hits -kokoelmanäyttely juhlistaa 15-vuotiasta Kiasmaa ja suomalaista nykytaidetta. Mukana on vaikuttavia teoksia lähes 50 taiteilijalta. Kiasman kokoelmista valitut ”hitit” johdattavat meidät nykytaiteen perusasioiden pariin. Näyttely luo katsauksen Kiasman kokoelmiin ja samalla suomalaisen nykytaiteen historiaan.

Perjantai 18.10.2013                                   

Klo 9.15           Kuulolta kartalle – työnohjaajan reitinhaku. LiM,  työnohjaaja,                       organisaatiokonsultti FINOD Marianne Tensing    

Klo 11.00         Työnohjaajan työ Kiasman taiteessa.

Klo 12.00         Lounas

Klo 13.00         Entäs, jos kokemus pidetäänkin läsnä organisaatioissa? YL, psykologi, organisaatiokonsultti FINOD Maija-Leena Setälä

Klo 14.30         INSIGHT karkotettuun kokemukseen (mikä, miksi, entäs sitten) Konsultteina YTM, psykologi, psykoanalyytikko, ryhmäpsykoanalyytikko organisaatiokonsultti FINOD Leila Keski-Luopa, TT, HuK, koulutustyönohjaaja, organisaatioanalyytikko FINOD Timo Totro.

Klo 15:30         Seminaari päättyy

Kokemuksen kielestä saa vaikutelmia lukemalla esim. Jo Nesbön ”Poliisi” 2013 tai Katja Ketun ”Kätilö 2012 tai Riikka Pulkkisen “Vieras” 2012.

Seminaarin hinta on 350 € + ALV24%(2pv) ja 200€+ALV24% (1pv). Työnohjaajien jatkokoulutusohjelmassa opiskeleville 300€+24%ALV (2pv)

Seminaaritilan koon vuoksi joudumme valitettavasti rajoittamaan osallistujien määrää.

Tervetuloa!

 Seminaarin tuottaja Marianne Tensing (0442986977; marianne.tensing@metanoia.fi )

 

Karkotetusta kokemuksesta on sanottu ….

Kaija Karjalainen 6.6.2013. Karkotettu kokemus? Usein organisaatioissa korostuu asioiden johtaminen, managerimeininki. Ikään kuin organisaatio olisi pelkkä kone. Mutta työn ja tuloksen tekevät elävät, ajattelevat ja tuntevat ihmiset. Koneajattelu edustaa maskuliinista tapaa hahmottaa maailmaa – tietoisia rajoja ja rakenteita. Niiden avulla saavutetaan illuusio siitä, että asiat ovat hallinnassa. Kokemuksellisuus ja tunteet edustavat puolestaan organisaation feminiinistä puolta. Eikä sitä voi suitsia kaavoihin vaan läsnä on aina potentiaalinen kaaos. Mikä on omiaan herättämään ahdistusta ja pelkoa. Niinpä se kielletään.

On niin paljon helpompaa elää illuusiossa kuin katsoa peiliin, tunnistaa omia suojautumiskäytänteitään ja lähteä muuttamaan totuttuja tapoja toimia ja ajatella. Tutkimiseen uskaltautuvan palkintona on kuitenkin uuden löytämisestä syntyvä ilo, energisoituminen – ja parempi työn jälki.

Asta Suomi 6.6.2013. Jukrat”, ajattelin. Olen saanut olla mukana ison organisaation muutosmyrskyssä! Tämä myrsky on  johtanut siihen, että ihmisiä on siirrelty pois tehtävistä sinne tänne, toimintoja on muutettu, yhdistetty. Nyt on jonkinlaisen suvantovaihe menossa, nuollaan haavoja. Minulle karkotettu on paljastunut, kun olen yrittänyt saada ymmärtämystä siitä, miten toimia kollektiivisen loukkaantumisen kanssa. Tämä kollektiivinen loukkaantuminen näkyy organisaatiossa monella tapaa, niin voittajissa kuin häviäjissäkin: energiaa menee tämän tunteen kanssa elämiseen ja osa organisaation perustehtävän mukaisesta työstä tulee tehtyä huonosti…. Niinpä. Johtajien työnohjauksessa, katselemme tätä kaikkea yhdessä, pyrimme rakentamaan näkymiä, suuntia ja linjoja. Välillä koen karkotetun kokemuksen konkreettisesti johtajien puheessa ja yhteisessä tilassa, työnohjausistunnossa. Kerran jopa otimme sen osaksi ryhmään, annoimme sen puhua meille, aluksi vapaasti ilman ohjailua,  sitten kriittisesti ja lopulta armeliaasti…. ja mitä uutta siitä syntyikään, jotain, joka aloin tuottaa hyvin pientä, mutta merkittävää. Tunsin sen, kun seuraavilla kerroilla nämä johtajat alkoivat puhua toisiaan kuunnellen, keskittyen ja arvostavasti. Vielä on matkaa edessä, kuitenkin jo jokin uusi alkaa tulla rinnalle…. Jukrat, mitä työtä.

Maija-Leena Setälä 26.3.2013. Olen viime viikkoina seurannut ilahtuneena käytyä keskustelua siitä, että ylioppilastutkinto -lautakunta haluaisi luopua Gaussin käyrän käytöstä kokeiden arvioinnissa, koska se on väärä ja virheellinen mittari tuossa yhteydessä. Toivon kovasti näkeväni samaisen keskustelun muissa organisaatioissa puheena suoriutumisen arviointijärjestelmästä, jossa esimiesten on sijoitettava 5% työntekijöistään ”huonoiksi”, 5% ”hyviksi” ja loput sille välille. Työnohjauksissa ja konsultaatioissa tulee toistuvasti esille, miten esim. esimiehet kokevat tämän pakkosijoittelun epäoikeudenmukaiseksi työntekijöitään kohtaan sekä omaa oikeudentajuaan ja työnteon arkea loukkaavaksi. Organisaatioissa on käytössä lukuisia vastaavalla tavalla ihmisen perusolemuksesta harhautuneita kartoitus-, arviointi-, raportointi- ja johtamisjärjestelmiä, jotka ”huolehtivat” siitä, että aito kokemus pysyy työnteon päivittäisen sujumisen ja uudistamisen ulottumattomissa. Ja ihmiset jäävät hämmästelemään ja työstämään oman kokemuksensa todellisuutta/harhaisuutta. Kokemus työnteon mielekkyydestä vaurioituu.

Timo Totro 2.3.2013. Voisiko kokemuksen karkottamisessa olla kysymys samantapaisesta ilmiöstä kuin skitsofreniaa sairastaneen perheenjäsenen ymmärtämisestä perheterapian syntyaikoina 1950-luvulla. Skitsofreniapotilasta hoidettiin sairaalassa, kahdenkeskisissä terapiakeskusteluissa psykiatrin kanssa – enimmäkseen psykodynaamisen paradigman pohjalta. Sattumalta huomattiin, että pulma ei ollut niinkään yhden jäsenen sairaus vaan koko perheeseen liittyvä toimimattomuus. Sairastuminen oli selviytymiskeino “sairaasti” toimivassa systeemissä. Syntyi kokonaan uusi paradigma, systeeminen perheterapia. Tutkimuksen kohteeksi tulivat perheen rakenne, toimivuus, vuorovaikutussuhteet, kieli, terapiasysteemi sinänsä. Nykyisin kokemuksellisuus vyöryy kuin vedenpaisumus livenä ja virtuaalisesti. Olisiko kokemuksen karkottaminen yksilöllinen selviytymiskeino? Mikä olisi uusi paradigma kompleksisen ilmiön ymmärtämiseksi? Ja sen kanssa elämiseksi?

 Pekka Tokola 26.2.2013. Karkotettu kokemus mielletään usein häiriönä rationaalisesti toimiville systeemeille. Kuitenkin se on olemassa, eikä siitä päästä eroon. Kannattaa siis pyrkiä kohtaamaan kokemus. Parhaimmillaan siitä saa voimavaroja tulevaisuuden rakentamiseen.

Liisa Vilppola 16.2.2013. Ajattelen, että kokemus on karkotettu sen vuoksi, että sen käsitteleminen on välillä liian vaikeaa, ellei jopa mahdotonta ja vaatisi paljon tietotaitoa. Kokemusten karkottaminen pois mielestä on myös puolustautumista, vältellään vaikeita aiheita, tunteita, tekeminen fokusoidaan asiaan, mutta kuka sitten määrittelee, pitäisikö fokusoida nimenomaan kokemuksen käsittelemiseen ja pyrkiä käyttämään kokemuksen synnyttämä valtava energia hyödyksi. Ihmiset onnea etsiessään välttelevät, torjuvat kivuliaita kokemuksia, kukapa niitä haluaisi. Todellisuudessa kipu voi kasvattaa enemmän kuin moni uskoisi.

Terttu Malo 15.2.2013. Yritykset kartoittavat henkilökunnan tuntemuksia ja odotuksia työnantajaansa kohtaan valtaisella määrällä erilaisia kartoituksia ja arviointeja. Samanaikaisesti toistuva ja lähes muuttumaton kokemus työpaikoilla on kuitenkin se, että henkilöstö ei koe tulevansa kuulluksi eikä huomioiduksi. Mistä tämä kertoo? Tuskin siitä, että esimiehet vain välinpitämättömyyttään jättäisivät huomioimatta vaivalla kerätyn aineiston. Voiko olla kyse siitä, että jokin puoli inhimillisestä kokemuksesta ei mahdu työyhteisöjen arkeen ja työpaikan normeihin. Käykö niin, että kuulematta jää meille itse kullekin kaikkein merkityksellisin puoli ”mitä minulle tapahtuu? mitä tämä työpaikka tekee minulle?”. Henkilökohtainen kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen ei avaudu kartoitusten yhteenvedoista, vaan se edellyttää aitoa kiinnostusta ja sen riskin ottamista, että todella kuulee rehellisen vastauksen. 

Harri Hyyppä 3.2.2013. Kokemusperäinen oppiminen on ollut jo pitkään yksi työnohjauskentän kestohokema. Itsestäänselvyytenä se kaipaa tarkempaa paneutumista. Paavo Haavikko kirjoitti kauniisti omista oppivuosistaan: “… hän ei tahdo oppia mitään mitä ei osaa.” Uuden oppiminen ja uudenlainen ymmärtäminen on tavallaan “ihmisluonnon vastaista”! Kuuntelemme mieluummin sellaista oppia, jonka jo ennestään uskomme oikeaksi. Oppimisen vastustamiseen käytämme enemmän voimiamme kuin oppimiseen itseensä. Kokemukseen ja uuden oppimiseen suostumiseen sekä niiden välttämiseen kätkeytyy koko inhimillisyytemme.

Toinen ihmisluonnon ulottuvuus “uteliaisuus” ajaa meitä kuitenkin eteenpäin kohti tietoa, oppimista ja uusia kokemuksia. Kokemus on usein ennakoimatonta ja se ei halua antautua suunnittelulle. Kokemuksen “elämyksellinen” osa ja siitä puhuminen  puolestaan avautuvat paremmin suunnittelulle, kertomuksille ja kaupallisuudelle.