”Tässä-ja-nyt”
Terttu Malo 18.6.2021
Konsultoinnissa, vuorovaikutuksessa ja ihmisten välisissä kohtaamisissa unohtuu herkästi hetkellisyyden merkitys. Omassa mielessä elää multitasking -tyyppinen kaaos, ihan arkisessakin vuorovaikutuksessa. Kenties jopa siten, että mitä haastavampi tilanne sitä enemmän risteileviä ja eri suuntiin kiiruhtavia ajatuksia. Ihan samoin kuin osallistuessa kahteen teams-kokoukseen yhtä aikaa, myös muissa kohtaamisissa merkittäviä asioita voi jäädä kuulematta ja ratkaisevia hetkiä huomaamatta, kun informaation määrä ylittää halittavan rajan. Jälkikäteen saattaa joku ajatus tai lause yllättäen kaikua mielessä ja silloin voi huomata, että siinä kenties olisi voinut olla jotain oleellista.
Aivan kuten toiminnassa yleensä myös johtamisessa, ohjaustyössä ja konsultoinnissa uusi syntyy tässä-ja-nyt.
Esimerkkinä voisi olla vaikka tilanne, jossa johtaja kertoo koko työyhteisölle edessä olevasta rakennemuutoksesta ja sen mahdollisista vaikutuksista toimintaan. Hän odottaa kysymyksiä ja kommentteja, mutta se, mitä hän ei odota on täysi hiljaisuus, kukaan ei sano sanaakaan. ”Mitä haluaisitte tietää?” ei sanaakaan. Omasta kokemustaustasta hänelle saattaa nousta mieleen esimerkiksi kysymys ”mitä minä nyt tein?” tai suora tulkinta ”tämä on näköjään jo tyrmätty” tai syytös ”se on taas tuo…”. Omaa tunnetta ja kokemusta kuuntelemalla hetken verran pitempään voi välttää reaktion, joka johtaisi umpikujaan ja sen sijaan luottaa omaan havaintoon ja tunteeseen. Johtaja antaa tässä hetkessä tilaa tutkimiselle ja vain toteaa: ”Tulipa hiljaista, mistä on kyse?”. Voi olla, että vastaus on ”ei tässä tiedä, että hurratakko vai huutaa!” ja keskustelu käynnistyy.
Kenties kaikkein tehokkain ja yksinkertaisin vaikuttamisen väline on ”tässä-ja-nyt”: hetki, jossa omat ajatukset ja tunteet juuri nyt tapahtumassa olevasta jaetaan sellaisenaan, raakana ja rehellisesti. Tässä-ja-nyt -työskentelyn lähtökohtana on huomio, jonka mukaan asiakkaan vuorovaikutussuhteisiin liittyvät kysymykset tulevat usein esille suhteessa auktoriteetteihin. Erityisesti tilanteissa, jotka ovat henkilökohtaisesti haastavia tai vaikeita. ”Tässä-ja-nyt” -työskentelyssä näitä kysymyksiä työstetään juuri sellaisina kuin ne toteutuvat.
Ohjattaessa sosiaalisten systeemien uusiutumista, vuorovaikutuksen ja kehittymisen kysymysten ratkaisemiseksi, hyödynnetään tätä perusorientaatiota: ”tässä-ja-nyt” -tilanteissa nousevia tunteita ja kokemuksia, havaintoja ja oivalluksia vaihtoehtojen löytämiseksi ja itseymmärryksen syventämiseksi. Kehittämistyössä tämä orientaatio muodostaa viitekehyksen ja ympäristön ohjaajien ja konsulttien toiminnalle asiakkaan uusiutumiskyvyn vahvistamiseksi. Heidän roolinaan on samanaikaisesti sekä tukea ja vahvistaa asiakkaan oppimisprosessia että luoda riittävän turvalliset ja luottamukselliset olosuhteet kokemusten jakamiselle ja reflektoinnille.
”Tässä-ja-nyt” -kohtaamisen hetkestä muodostuu tila, jossa mennyt, tämä hetki ja tuleva ovat yhtä aikaa läsnä ja kietoutuneina toisiinsa. Tuomme kohtaamiseen mukanamme omat taustamme ja tarinamme, kokemuksemme, tietomme ja potentiaalimme. Yhtä lailla historiamme kuin kykymme liittyä yhteen ja muodostaa yhteisöjä, synnyttää vuorovaikutusta ja verkostoitua, kuvitella ja tunnistaa mahdollisuuksia. Kohtaamisen hetkessä luomme suhteen paitsi toiseen henkilöön, myös itseemme ja siihen vuorovaikutukseen, jonka käynnistämme.
Hetkessä läsnäolo on kehollista ja fyysistä, kokemuksia, jotka tuntuvat ja jotka voidaan aistia. Kehomme reaktiot viestivät ympärillämme tapahtuvasta ja siitä, mitä tilanne ja tapahtuminen meissä herättää. Kokemukseemme liittyy tunne, tilanteen tulkinta ja merkitys sekä oma reaktiomme tämän pohjalta. Jos tilanne merkitsee meille uhkaa, reagoimme toisin kuin tulkitessamme sen turvalliseksi. Uhkan kokemus saa meidät pakenemaan. Kokemus turvallisuudesta luottamaan ja liittymään.
Reagointitapamme ja tulkintataipumuksemme ovat juurtuneet meihin osin jo hyvin varhaisissa kokemuksissa ja siten usein siirtyneet myös tiedostamattomaan. Näiden kokemusten tarkastelu ja reflektointi antaa meille välineitä katsoa niitä kauempaa, ymmärtää niiden taustoja ja tunnistaa niiden vaikutuksia ja merkitystä sekä itsellemme että muille. Samalla meille mahdollistuu myös vaihtoehtoisten reagointi- ja toimintatapojen löytyminen.
Ammatillisuus merkitsee tietoisuutta omista reagointitaipumuksista, tulkintoja ohjaavista rakenteista ja sisäistetyistä malleista. Ennen kaikkea se merkitsee kykyä ja tietoista pyrkimystä erottaa itse ja omat taipumukset siitä, mistä ”tässä-ja-nyt” asiakkaan kohdalla ja asiakkaan tilanteessa on kyse.